Isomäki: Onko Suomen metsien kasvu saavuttanut ylärajansa?

Puumäärän hyvin merkittävä kasvattaminen saattaa edellyttää muutoksia talousmetsien lajivalikoimaan ja sen suhteellisiin painotuksiin, Risto Isomäki kirjoittaa. Kuva: Juha Tanhua

MT Metsä|Metsänhoito1.6.202309:00

Kolumni

Risto Isomäki

Metsäpoliittisessa keskustelussa on viime aikoina esitetty usein olettamus, että Suomen metsien vuotuinen kasvu ei enää lisäänny. Muutama vuosi sitten metsämme tuottivat noin 108 miljoonaa kuutiometriä runkopuuta vuodessa. Uusien mittausten mukaan kasvu olisi laskenut 103 miljoonaan kuutioon.

Osa puustostamme ei ehkä pysty sopeutumaan ilmaston lämpenemiseen ja kuiviin jaksoihin.

Lisäksi kaarnakuoriaiset ja muut tuhohyönteiset saattavat jatkossa tappaa metsää pystyyn.

Mutta voiko ilmaston lämpeneminen todella johtaa metsien kasvun pysyvään hidastumiseen Suomessa? Ei se kyllä oikein voi, jollei sitten Golfvirran pohjoinen haara jossakin vaiheessa pysähdy lämpenemisen seurauksena niin, että Luoteis-Euroopan lämpötilat romahtavat.

Esimerkiksi Saksan metsien keskimääräinen vuosikasvu on nykyään 12 kuutiometriä puuta hehtaaria kohden, kolme kertaa enemmän kuin Suomessa.

Jos Suomeen tulee ilmaston lämpenemisen myötä keskieurooppalainen ilmasto, muutoksen pitäisi johtaa pienellä viiveellä metsänkasvun kaksin- tai kolminkertaistumiseen – tietysti vasta sitten, kun puustomme on sopeutunut muutokseen.

Kaikki metsätieteen kahdensadan vuoden aikana eri puolilta maailmaa keräämät aineistot kertovat, hyvin yksiselitteisesti, samat asiat. Suomi sijaitsee niin pohjoisessa, että kylmä ilmastomme on rajoittanut metsien keskimääräiset vuosikasvut pieniksi. Mitä kauemmas etelään mennään, sitä enemmän metsät kasvavat. Tropiikissa puu voi kasvaa tukkipuun mittoihin viidessä vuodessa ja metsähehtaari tuottaa vuodessa jopa 70 kuutiometriä puuta.

Päälle tulee vielä ilmakehän ylimääräisen hiilidioksidin lannoitevaikutus. Puut kasvavat sitä nopeammin, mitä enemmän hiilidioksidia ilmassa on. Laboratoriokokeiden mukaan vaikutus on joillakin lajeilla melko pieni, toisilla taas erittäin suuri. Suomessa kasvavista puista eniten näyttäisivät hyötyvän haavat ja poppelit. Koivujen ja pajujen kasvu lisääntyy enemmän kuin kuusen tai männyn.

Joka tapauksessa perusennuste on se, että muutamia asteita lämpimämmässä Suomessa olisi mahdollista kasvattaa paljon enemmän puuta kuin nykyään.

Ongelmat eivät siis liity metsätalouden pitkän tähtäyksen ekologiseen kestävyyteen vaan siihen, miten Suomi täyttää Euroopan unionin asettamat velvoitteet seuraavien noin kymmenen vuoden aikana.

Kuutioina lasketun puumäärän hyvin merkittävä kasvattaminen saattaa kyllä edellyttää muutoksia talousmetsien lajivalikoimaan ja sen suhteellisiin painotuksiin. Asia kannattaisi ottaa huomioon jo nyt metsää istutettaessa. Kun tänä vuonna istutettavat taimet lähestyvät tukkipuun mittoja, Suomen ilmasto voi jo olla joitakin asteita nykyistä lämpimämpi.

Metsäntutkimuslaitoksen tekemien siemenkantojen siirtokokeiden perusteella myös tutuimmat puulajimme sopeutuvat yllättävän hyvin muutaman asteen suuruiseen lämpenemiseen.

Liian eteläisestä siemenestä pohjoisessa idätetyt puut jäävät kitukasvuisiksi, mutta pohjoissuomalaisesta siemenestä Etelä-Suomessa kasvatetut puut ovat menestyneet hyvin. Metlan klassisissa koesarjoissa ei valitettavasti ollut mahdollista ottaa huomioon kaarnakuoriaistuhojen ja muiden metsätuhojen vaikutuksia.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että kaikki muuttuu, mikäli Grönlanti alkaa tuottaa kymmeniä kertoja nykyistä suurempia määriä jäävuoria. Silloin Golfvirran koillishaara sammuu, meille tulee joksikin aikaa hyvin kylmä, ja metsiemme kasvu lähes pysähtyy. Suomen kannalta on todellinen kohtalonkysymys, saadaanko maapallon lämpeneminen pysähtymään ennen tätä vaihetta.

Talousmetsämme voivat todennäköisesti auttaa ilmasto-ongelman ratkaisemista tehokkaimmin tuottamalla puuraaka-ainetta uusiin materiaaleihin, jotka korvaavat fossiilista öljyä ja metalleja.

Aarteen kolumnisti, metsänomistaja Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan ja tietokirjoistaan.