Torajyvämyrkytys aiheuttaa tynkäkorvia ja kuoliosorkkia hirvieläimille

Oskari Laitisen riistakamera Pertunmaalla kuvasi tämän torajyvämyrkytyksestä kärsivän hirven. Kuvassa näkyy selvästi korvien typistyminen. 

Torajyvämyrkytyksestä kärsiviltä eläimiltä voi puuttua esimerkiksi jalan alaosa kokonaan. Joskus myös korvat ovat typistyneet.

Suomessa epäiltyjä myrkytystapauksia on todettu hirvissä ja valkohäntäkauriissa. Tapauksia on Ruokaviraston mukaan löytynyt muun muassa Uudeltamaalta, Hämeestä, Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta.

Hirvieläimet saavat näitä aineita elimistöönsä niellessään torajyviä ravintokasvien mukana. Koska torajyvät kypsyvät loppukesällä ja syksyllä, oireilevia eläimiä näkyy juuri hirvenmetsästyksen aikaan syksyllä ja alkutalvella.

Torajyvät ovat heinäkasvin kukintoon muodostuneita pieniä, tummia sienirihmastopahkoja. Torajyvät sisältävät erilaisia torajyväalkaloideja, joilla on vaikutuksia verenkiertoon, ruoansulatuskanavaan, hermostoon ja lisääntymiselimiin.

Torajyväalkaloidien verisuonia supistava vaikutus voi estää paikallisesti verenkiertoa ja aiheuttaa kudoksessa hapenpuutetta. Vaikutus voi jatkua päivien tai jopa viikkojen ajan, mistä seuraa pahimmillaan ruumiin ääreisosien, kuten jalkojen, hännän tai korvien kuolioituminen. Kuolioon mennyt osa irtoaa lopulta terveestä osasta.

Vammautuneet hirvieläimet ovat yleensä nuoria, alle vuoden ikäisiä. Osa selviää elossa hämmästyttävän pitkään pahoista vammoista huolimatta.

Ruokavirasto saa ilmoituksia hirvien tai valkohäntäkauriiden korvien ja sorkkien vaurioista syksyisin muutamia, alle kymmenen vuodessa. Tänä syksynä on yksi epäilytapaus hirvestä.

Pahoista vammoista kärsivän eläimen liha ei ole laadultaan ihmisravinnoksi sopivaa.

”Jos muutokset ovat vanhoja ja parantuneita, jolloin esimerkiksi typistyneet korvankärjet ovat kuivat ja karva kasvaa ja eläin on muuten normaalikuntoinen, lihaa voi käyttää”, sanoo Ruokaviraston erikoistutkija Marja Isomursu.