Pyhä-Häkin kansallispuiston lumous piilee vanhassa metsässä – vanhimmat ikihongat ovat 400 vuoden ikäisiä

Kansallispuiston uusi iso puu on itänyt vuonna 1641. Sillä on tilavuutta 4,5 kuutiota, ja rinnankorkeusläpimitta on 72 senttimetriä. Puun juurella seisoo Metsähallituksen erikoissuunnittelija Maija Mikkola. Kuva: Petteri Kivimäki

Keski-Suomen maakunnan pohjoisella laidalla, 23 kilometrin päässä Saarijärven keskustasta sijaitsee Pyhä-Häkin kansallispuisto. Se perustettiin vuonna 1956.

Pyhä-Häkki on siten yksi Suomen vanhimmista kansallispuistoista.

”Tämä perustettiin kansallispuistojen toisessa aallossa yhdessä seitsemän muun kansallispuiston kanssa eduskunnan säätämällä lailla. Sitä ennen, vuonna 1938, perustettiin Suomen ensimmäiset kansallispuistot Pallas-Ounas sekä Pyhätunturi”, Metsähallituksen erikoissuunnittelija Maija Mikkola kertoo.

Pyhä-Häkki oli ehdolla kansallispuistoksi jo 1936, mutta sotatoimet keskeyttivät tuolloin hakuprosessin.

Pyhä-Häkki on yksi Suomen vanhimmista kansallispuistoista. Kuva: Petteri Kivimäki

Luonto-opas Risto Pynnösen mukaan puisto rauhoitettiin valtion päätöksellä kaikelta maa- ja metsätalouskäytöltä ensi kerran 1912.

”Kyse oli silloisen metsäylihallituksen päätöksestä. Syynä rauhoittamiselle oli, että Pyhä-Häkin alueen aarnimetsämäinen kokonaisuus tunnistettiin. Rauhoittaminen oli varsin harvinaista ja radikaalia toimintaa siihen aikaan”, Pynnönen sanoo.

Alue oli aikoinaan jäänyt valtion liikamaiksi jo 1831, koska sen sora- ja hiekkapohjainen mäntykangasmaasto ei soveltunut sen ajan kaskiviljelyyn eikä muihin elinkeinoihin.

Pyhä-Häkin kansallispuistossa on luonnontilaista vanhaa metsää ja harvinaislaatuisen vanhoja puita. Kuva: Petteri Kivimäki

Pynnösen mukaan Pyhä-Häkin kansallispuiston perusajatus on säilynyt ennallaan puiston perustamisesta lähtien.

”Lähtökohta on täysin sama nyt 2017 kuin se oli vuonna 1956. Täällä on luonnontilaista vanhaa metsää ja harvinaislaatuisen vanhoja puita”, hän korostaa.

Puiston vanhimmat männyt ovat peräti 400 vuoden ikäisiä. Ne ovat säästyneet useilta metsäpaloilta ja jatkaneet kerta toisensa jälkeen elämäänsä, kun kuuset ja lehtipuut ovat tuhoutuneet tulessa.

”Vanhojen metsäpalojen jäljet näkyvät puustossa. Vanhojen puiden kylkiin on jäänyt palokoroja, joista pystytään arvioimaan, milloin metsä­palot ovat tapahtuneet”, erikoissuunnittelija Mikkola taustoittaa.

”Vain männyt elävät näin vanhoiksi vanhan metsän kilpailutilanteessa. Vaikka puun pinta palaisi, sydänpuu männyn sisällä pitää sen elossa ja pystyssä”, luonto-opas Pynnönen kiteyttää.

Pyhä-Häkin kansallispuistossa on kaksi nimettyä kuningaspuuta, joista toinen kuoli pystyyn 2004.

”Vanha iso puu on saanut alkunsa 1518. On oletettavaa, että se pysyy pystyssä vielä vuosisadan, kunnes sen isot juuret lahoavat”, Pynnönen arvioi.

Uusi iso puu on itänyt vuonna 1641.

”Uusi iso puu kastettiin metsän uudeksi eläväksi kuninkaaksi vuonna 2006”, jättimäisen männyn juurella seisova Pynnönen muistelee.

Pyhä-Häkin kävijämäärät ovat olleet viime vuosina nousussa.

Vuonna 2016 kävijöitä oli 17 300 henkeä. Vuonna 2020 kansallispuistossa vieraili jo 28 200 kävijää.

”Luontomatkailu on nouseva trendi, joka näkyy selkeästi myös täällä”, suunnittelija Jyri Lehtonen Metsähallituksesta toteaa.

Vuonna 2016 tehdyn kävijätutkimuksen perusteella 17 prosenttia oli paikallisia kävijöitä, joihin lasketaan Saarijärven ja Kannonkosken kunnissa asuvat.

Noin viisi prosenttia kävijöistä oli ulkomaisia. Kotimaisia matkailijoita saapui laajasti eri puolilta Suomea, eniten Jyväskylästä.

Kansallispuiston kävijöiden rahankäytön paikallistaloudelliset kokonaisvaikutukset olivat vuoden 2016 käyntimäärällä laskettuina noin 231 000 euroa ja työllisyysvaikutukset kolme henkilötyövuotta.

Pyhä-Häkin pinta-ala on 1 300 hehtaaria, mikä tekee siitä yhden Suomen pienimmistä kansallispuistoista.

Puistossa kulkee neljä vaihtoehtoista patikointireittiä, joiden pituudet vaihtelevat puolestatoista 17 kilometriin.

Juttu on julkaistu alun perin MT:n painetussa Metsänomistaja-numerossa 22.11.2017.