Venäjän susilaumat hankalapulma poronhoitoalueella

Petoyhdyshenkilöt tekivät viime vuonna Suomessa liki 4 700 susihavaintoa, reilun neljänneksen enemmän kuin vuonna 2012. Niko Pekonen/kuvaliiteri Kuva: Viestilehtien arkisto

Suomen ja Venäjän rajan susiongelma on vaikeasti hallittava, sanoo Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (Rktl) erikoistutkija Ilpo Kojola.

Poroelossa tuhoa tehnyt lauma voi siirtyä nopeastikin rajan itäpuolelle. ”Sutta on vaikea saada pois.”

”Kuusamon eteläosissa on Venäjän rajalla susilauma. Savukoskella on nähty useita susia, mahdollisesti pentue, rajan lähellä”, Kojola kertoo.

Hän arvioi poronhoitoalueen susimääräksi 20–40. ”Susi tarjoaa yllätyksiä ja voi vallata nopeasti uusia alueita.” Tämä korostaa kannan seurannan tärkeyttä.

Venäjän Karjalan susikanta on ollut vuosia vakaa. Kojolan mukaan noin 500 sudesta ammutaan keskimäärin 150 vuosittain. Metsästyksen jälkeen uudet pennut täydentävät kannan.

Karjalassa sudesta maksetaan tapporahaa. Naaraan tappamisesta saa eniten. Kojola muistelee naaraan kaatopalkkion suuruusluokaksi 150 euroa.

Suomessa laskettiin elävän viime talvena 24 susilaumaa, joista 10 lauman reviiri oli molemmin puolin itärajaa.

Laumojen lisäksi metsissä jolkottaa susipareja ja yksinäisiä susia. Kojolan mukaan susien määrän kokonaisarvion saa kertomalla laumojen määrän luvulla 10.

Sen mukaan Suomessa olisi elänyt viime talvena noin 240 sutta. Keväällä syntyneet pennut ovat lisänneet lukua selvästi.

Susimatematiikka ei ole helppo laji. Rktl antoi keväällä 2009 maa- ja metsätalousministeriölle lausunnon, jonka mukaan ”aiemmin tehty laumojen määrän kertominen luvulla kymmenen antaisi tulokseksi selvän yliarvion susien lukumäärästä.”

Rktl perusteli tätä toteamalla, että laumojen keskikoko oli pienentynyt 10 vuodessa noin 7 sudesta 5 suteen.

Kojolan mukaan Suomen susikanta on nyt kuitenkin varsin vakaa, eikä esimerkiksi EU ole hätistellyt riistaviranomaisia millään tavoin.

Maamme susikannan mittareista aika yhteneväisiä tuloksia antavat susilaumojen talviset määrät ja petoyhdyshenkilöiden susihavainnot. Molemmat arviot kasvoivat vuoden 2010 määristä hieman runsaalla neljänneksellä vuonna 2011.

Kojolan mukaan mitkään resurssit eivät riittäisi tuottamaan tietoa, joka saadaan vapaaehtoisilta petoyhdyshenkilöiltä.

Kesä on hankalaa aikaa susien seurannassa. Tietoa ei tule pannoitettujen laumojen ulkopuolelta muutoin kuin susien saaliiksi joutuneiden hirvien, peurojen, porojen, lampaiden ja nautojen jäännöksistä.

Ruotsissa keskustellaan paljon susikannan perinnöllisen aineksen kapeudesta ja aiempaa, EU:nkin hyväksymää 250 suden kantaa halutaan nyt lisätä 450 petoon. JUHA AALTOILA

Avaa artikkelin PDF