Hämeenkylmänkukka sinnittelee umpeenkasvavissa harjumetsissä – kasvin suurin mysteeri on sen hämäläisyys

Toukokuun puolessavälissä myöhäiset yksilöt kukkivat vielä. Hämeenkylmänkukan kukinta-aika vaihtelee vuosittain hieman säästä riippuen. Kuva: Jarno Mela

Männikköisen harjun laella näyttää siltä kuin joku olisi istuttanut kukkia polun varteen kulkijoiden iloksi.

Kukat olivat kuitenkin ensin, ja vasta sitten tuli ihminen polkuineen.

Janakkalalaisella luonnonsuojelualueella sijaitsee yksi laajimmista harvinaisen hämeenkylmänkukan esiintymistä Suomessa.

Toukokuun puolessavälissä myöhäisimmät yksilöt ovat vielä täydessä kukassa.

”Huhtikuussa tuli lämmintä, ja ensimmäiset kukat kukkivat hyvin aikaisin. Sitten tuli viikkojen kylmempi jakso. Nyt kukinta alkaa olla ohi”, toteaa suunnittelija Mika Kalliovirta Hämeen ely-keskuksesta.

Hämeenkylmänkukan siemenet varisevat keskikesällä. Ne ovat luonnonsuojelulailla rauhoitettuja kuten kasvin muutkin osat.

”Siemeniä tulee kyllä, siitä tämän uhanalaisuus ei ole kiinni.”

Siementen lisäksi kasvi tarvitsee uudistuakseen juuri oikeanlaiset olosuhteet: paljasta maata itämiseen ja myöhemmin sopivasti kosteutta. Nuoret taimet kuolevat usein kuivien jaksojen aikana.

Yhteensä Kanta-Hämeen maakuntakukka kasvaa vain noin 150 paikalla. Uusiakin esiintymiä on vuosien varrella löytynyt, mutta suunta on hiipumaan päin. Aiemmin kukkaa uhkasivat sitä puutarhoihinsa siirtävät ihmiset. Nyt yleisin ongelma on kasvupaikkojen umpeenkasvu.

Hämeenkylmänkukka tarvitsee valoa mutta ei siedä rajua kilpailua muun pintakasvillisuuden kanssa. Siksi kasvin suojelu vaatii tasapainottelua.

”Yleisin hoitotoimi on kuusten poisto. Kasvien ympärille jätetään isoja puita, yleensä mäntyjä, estämään heinittymistä, mutta niiden eteläpuolelle tehdään aukko tuomaan valoa kasvupaikalle”, Kalliovirta kuvailee.

Viime vuonna päättyneessä Metsähallituksen vetämässä hankkeessa kokeiltiin myös ensi kertaa hämeenkylmänkukan kasvatusta taimitarhalla ja taimien siirtoistutusta tunnetuille kasvupaikoille. Yhdistettynä elinympäristöjen muuhun hoitoon kokeilu onnistui hyvin.

Istutetut taimet ovat kukoistaneet kuivista kesistä huolimatta monin paikoin.

Kalliovirta seuraa hämeenkylmänkukan esiintymiä ja suunnittelee hoitotoimia, kun tunnetun kasvupaikan lähelle suunnitellaan hakkuita. Tieto metsänkäyttöilmoituksista kulkee metsäkeskukselta ely-keskukselle.

Hämeenkylmänkukan esiintymistä vain noin kolmannes sijaitsee Natura-tai luonnonsuojelualueilla, loput ovat rauhoitettuja kasvupaikkoja talousmetsien keskellä. Usein ne ovat teiden ja polkujen varsilla.

Suurin osa esiintymistä sijaitsee harjujen rinteillä.

Oikeastaan hämeenkylmänkukka on itäinen arokasvi. Kanta-Hämeessä se on levinneisyysalueensa äärilaidalla. Ei tiedetä, miksi se on sinnitellyt Suomessa juuri tällä suppealla alueella.

Hämeenkylmänkukan kasvupaikkoja vastaavia harjuja on muuallakin, ja lähisukulaista kangasvuokkoa kasvaa esimerkiksi Etelä-Karjalassa.

Ely-keskus teettää hämeenkylmänkukan kasvupaikkojen hoitotöitä metsäpalveluyrityksillä. Kalliovirran mukaan ympäristöministeriön tuoreen Helmi-ohjelman myötä rahoitusta on aiempaa enemmän.

Monilla tunnetuilla kasvupaikoilla hämeenkylmänkukan uudistumista haittaa maaston kuluminen. Uudet taimet eivät ehdi varttua suuriksi, ennen kuin ne tallautuvat ulkoilijoiden kenkiin.

Toisaalta ihmisjoukoista voi olla se hyöty, että riista pysyy loitolla. Valkohäntäpeurat syövät hämeenkylmänkukkaa kernaasti. Jotkin esiintymät on siksi suojattu perennasuojilla.