Mehupillikiellolla ratkotaan oudosti surkean jätehuollon seurauksia – "Vedenpuhdistus ei pysty suodattamaan pois edes karkeita roskia"

EU on kieltämässä muovisten mehupillien myynnin. Kieltolistalle ovat joutumassa myös muun muassa vanupuikot ja kertakäyttöaterimet. Kuva: Ismo Pekkarinen/Lehtikuva

Öljystä valmistetun muovin syrjäyttämisessä otettiin pieni edistysaskel syksyllä, kun europarlamentti hyväksyi esityksen, joka kieltää joukon kertakäyttöisiä muovituotteita. Mustalle listalle valikoituneiden muovitavaroiden myynti on tarkoitus kieltää vuodesta 2021 alkaen.

Suomessakin moni yritys ilahtui siitä, että nyt aukeaa uusia markkinoita biopohjaisista raaka-aineista valmistetuille vaihtoehdoille. Meillä kun uusiutuvaa puuraaka-ainetta riittää.

Muovipillidirektiivi ei kuitenkaan ole ongelmaton, sanoo tutkimusprofessori Ali Harlin teknologian tutkimuskeskus VTT:stä. Sääntelyä kyllä tarvitaan, jotta muutoksia tapahtuu, mutta tässä kohdassa valmistelu ei mennyt Harlinin mukaan nappiin.

Direktiivin ideana on kieltää sellaiset muovituotteet, jotka yleisimmin päätyvät merien rannoille roskiksi: esimerkiksi vanupuikot, mehupillit ja kertakäyttöaterimet.

”Mutta ongelma on ennen muuta jätehuollossa eikä siinä, että tällaisista tuotteista pitäisi tehdä kieltolista. Euroopassa on kahdeksan maata, joissa jätejärjestelmä ei toimi, eikä niissä uskota myöskään kierrätykseen. Niissä esimerkiksi vedenpuhdistus ei pysty suodattamaan pois edes karkeita roskia.”

Harlin epäilee, että markkinoilla keksitään lukuisia tapoja kiertää kieltoa sen sijaan, että kehitettäisiin ympäristön kannalta kestäviä vaihtoehtoja. Lisää pulmia tulee muovin määritelmästä.

”Muoviksi määritellään kaikki polymeerit, myös biohajoavat materiaalit ja vaikkapa muokattu selluloosa. Myös osittain muovia sisältävä materiaali kuten nestepakkauskartonki on muovia.”

Jos mehupillikiellossa ei ole aineksia viisaan luonnonvarojen käytön malliesimerkiksi, Jenni Haukion koivuisessa iltapuvussa voi piillä säkenöivä tulevaisuus.

”Kaikki varteenotettavat muotibrändit ovat kiinnostuneita selluloosapohjaisista tekstiileistä. Myös Ikean kaltaiset yritykset ovat siirtymässä tällaisiin materiaaleihin”, Harlin sanoo.

Myös pahamaineisesta hiilidioksidista voidaan valmistaa vaikkapa muovia tai polttoaineita. Villissä visiossa sellutehtaalla syntyvä hiilidioksidi kerätään talteen ja hyödynnetään lentopolttoaineena.

”Silloin saavutetaan lähes hiilineutraali tuotanto. Tavoitetaso on vuonna 2050. Tuolloin teollisuuden pitäisi olla päästötöntä.”