Tahtokysymys

Kotimaisuuden merkitys ruuassa on kuluttajille tärkeä. Sen on huomannut Fazer Leipomot Suomen toimitusjohtaja Petri Kujala. Hän on saanut kyllästymiseen asti vasta kuluttajien kysymyksiin siitä, että miksi ruisleivän raaka-aine ei olekaan täysin suomalaista.

Kujalan johtama yritys on päättänyt vastata kuluttajien haasteeseen ja ottanut tavoitteeksi nostaa ruisleivän raaka-aineen kotimaisuuden sataan prosenttiin vuoteen 2016 mennessä.

Fazerin tavoite on esimerkillinen. Siinä ei kuitenkaan onnistuta, elleivät myös tuottajat ja kasvinjalostajat ota haastetta vastaan. Jos kaikki Suomessa valmistettavat ruisleivät leivottaisiin kotimaisesta rukiista, pitäisi rukiin tuotanto kaksinkertaistaa nykyisestä.

On todennäköistä, että kotimaista ruista tulee olemaan saatavilla, kunhan vain hinta on kohdallaan. Myös kasvinjalostuksella on oma tehtävänsä jalostaa nykyistä satoisimpia ja viljelyvarmempia lajikkeita. Boreal Kasvinjalostuksen toimitusjohtaja Markku Äijö lupaa ottaa haasteen vastaan (MT 23.9.).

Fazerin tavoite osoittaa, että kotimainen ruoka on tahdon asia.

Toisensuuntaisiakin pyrkimyksiä esiintyy. Saarioisen mukaan sianlihan saatavuus on Suomessa heikentynyt niin, että yritys ryhtyy tuomaan tiettyjä lajitelmia Saksasta. Kyse on kotimaisen tuotannon korvaamisen lisäksi suomalaisen työn korvaamisesta, koska liha tuodaan leikattuna.

Myös raakamaidon tuontia on perusteltu sillä, että kotimaasta ei ole maitoa riittävästi saatavilla.

Sianlihan ja maidon tuominen on nykyisessä markkinatilanteessa käsittämätöntä. Tuontia on vaikea perustella mitenkään, koska samaan aikaan kotimainen tuotanto on syvässä kannattavuuskriisissä eikä suomalainen hintatasokaan ole este kotimaiselle vaihtoehdolle.