Joka neljännellä suomalaisella on osoitettua osaamista tärkeässä asiassa – järjestelmän suosiota ei olisi parikymmentä vuotta sitten osattu arvata

Hygieniapassista on tullut moneen työhön vähimmäisvaatimus. Kuva: Carolina Husu

Suomessa on 5,5 miljoonaa asukasta, ja heistä melkein 1,5 miljoonalla on hygieniapassi. Tämä tarkoittaa noin joka neljättä suomalaista. Moista suosiota tuskin kukaan olisi arvannut 21 vuotta sitten, kun hygieniapassijärjestelmä kehitettiin.

Hygieniapassi luotiin vuosituhannen alussa edistämään elintarvikehygieniaa, ja vuodesta 2002 alkaen hygieniapassi on vaadittu henkilöltä, joka työskentelee elintarvikehuoneistossa ja käsittelee pakkaamattomia helposti pilaantuvia elintarvikkeita.

Elintarvikehuoneistolla tarkoitetaan esimerkiksi ruokakauppoja, ravintoloita, kahviloita, suurkeittiöitä, leipomoita ja elintarviketeollisuuden tehtaita, ja tällaisia tiloja on Suomessa kymmeniätuhansia. Helposti pilaantuvilla elintarvikkeilla puolestaan tarkoitetaan esimerkiksi maitoa, lihaa, kalaa ja pilkottuja kasviksia.

Euroopan Unionin (EU:n) tasolla hygieniaosaamisen vaatimus on muotoiltu väljemmin, kertoo Ruokaviraston erityisasiantuntija Satu Meririnne. EU-tason vaatimus edellyttää, että kaikki elintarvikealalla työskentelevät osaavat toimia tehtäviensä kannalta elintarvikehygieenisesti.

Meririnteen mukaan Suomi on halunnut kansallisessa lainsäädännössä tarkentaa, että erityisesti riskityötä tekevillä on riittävä ja osoitettu osaamistaso elintarvikehygienia-asioissa. Hygieniaosaamiseen luotiin kansallinen järjestelmä, joka on pysynyt parikymmentä vuotta varsin muuttumattomana.

Elintarvikealalla, päivittäistavarakaupoissa, ravintoloissa ja muissa ruokaan tavalla tai toisella liittyvissä työpaikoissa ja tehtävissä työskentelee suuri määrä ihmisiä, joilla ei välttämättä ole alan muodollista koulutusta tai tutkintoa. Meririnne huomauttaa, että hygieniapassitestin suorittaminen on usein ainoa tilanne, jossa henkilön elintarvikehygieenistä osaamista testataan ja jossa hän joutuu miettimään, miten hän työtään tekee.

”Hygieniapassin suorittajat ovat hyvin moninainen joukko taustansa ja ikänsä puolesta, mutta hygieniapassitesti ja sen vaatimukset ovat kaikille samat”, Meririnne kertoo.

Käytännössä hygieniapassi on paljon useammalla henkilöllä kuin mitä elintarvikelaki edellyttää, sillä läheskään kaikki hygieniapassin haltijat eivät tee niin kutsuttua riskityötä elintarvikkeiden kanssa. Meririnne kuvailee, että hygieniapassista on tullut moneen työhön vähimmäisvaatimus, ja siihen on monia syitä.

Ensinnäkin EU-lainsäädäntö edellyttää, että työnantajalla on velvollisuus jatkuvasti kouluttaa työntekijöitä elintarvikehygieeniseen työskentelyyn ja valvoa hygienian noudattamista. Moni työnantaja kokee, että hygieniapassi antaa pohjatiedot aiheesta, vaikka työnantajan pitää sen jälkeenkin muistaa ohjeistaa ja valvoa työntekijöitään.

Lisäksi hygieniapassivaatimus helpottaa työntekijöiden siirtelyä työtehtävästä toiseen. Työntekijän näkökulmasta hygieniapassi on hyödyllinen samasta syystä, sillä kerran suoritetulla hygieniapassilla pystyy osoittamaan osaamisensa kaikkiin tehtäviin, joissa sitä edellytetään.

Hygieniapassitestissä kokelaan pitää vastata 40 kysymykseen ja saada vähintään 34 vastausta oikein. Kysymykset arvotaan kuhunkin koetilanteeseen yli tuhannen testiväittämän patteristosta. Testiväittämiä päivitetään, jos niitä koskeva elintarvikelainsäädäntö ja ohjeistus muuttuvat.

Hyväksytysti suoritettu hygieniapassi on voimassa toistaiseksi, kunnes siihen liittyvä lainsäädäntö mahdollisesti muuttuu. Meririnteen mukaan lainsäädännön muuttamiselle ei kuitenkaan ole toistaiseksi ollut perusteita.

”Järjestelmä on aikanaan luotu niin hyvin ja perusteellisesti, että hygieniapassitestejä järjestetään ja -passeja myönnetään edelleen samoin perustein kuin vuosituhannen alussa.”

Hygieniapassitestaajia on 1 400 ympäri maata, mutta hygieniapassin suorittamisen hinta vaihtelee testaajan mukaan, sillä testaaja voi veloittaa testattavilta esimerkiksi tilavuokrasta ja matkoista koituneet kulut. Oikeus hygieniapassitestaamiseen myönnetään aina yksittäiselle henkilölle, vaikka monella onkin taustallaan työnantajaorganisaatio, kuten oppilaitos.

Viralliset testiväittämät ovat suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, mutta testaajat voivat tarvittaessa esimerkiksi käännättää testiväittämät eri kielille tietyn ohjeistuksen mukaan. Testaajasta siis riippuu, tarjoaako hän testejä useammalla kuin kolmella kielellä.