Kouluruokakonkarit: Vanhemmat, vaatikaa panostusta kouluruokailuun!
Koululaisten vanhemmat voisivat nykyistä enemmän vaikuttaa siihen, että budjetissa ei kouluruokailusta nipistettäisi varoja muihin koulun kuluihin, haastaa Ulla-Marja Urho.
Johannes Ijas ja Ulla-Marja Urho iloitsevat siitä, että maito on säilyttänyt paikkansa kouluruokailussa.Helsingissä pitkään muun muassa opetuslautakunnassa vaikuttaneelle Ulla-Marja Urholle kouluruokailun kehittäminen on sydämenasia. Hänestä Suomessa on upea tilanne, kun kouluruokailu on osa opetusta ja koulun budjetointia.
"En tiedä, onko missään muualla niin. Meillä on kouluruokailuun ohjaus ja normit", Urho kiittää.
Urhon mukaan kouluruokailun ongelmana ei nykyisin ole, ettei ruokaa olisi tai että se ei olisi riittävän ravitsevaa, vaan että siihen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota ja osa oppilaista jättää sen syömättä.
"Paljon vaikuttaa se, miten koulun emäntä toimii ja miten rehtori sitoutuu eli kannustaako opettajia ruokailemaan oppilaiden kanssa. Opettajien esimerkki on tärkeä", Urho tietää.
"On iso tasa-arvotekijä, että meillä koulussa kaikki syövät samaa ruokaa. Toistaiseksi myös maito on pysynyt koululounailla."
Ulla-Marja Urho aloitti kouluruokailun vuonna 1955 Helsingin Lauttasaaressa. Tuolloin kouluissa lusikoitiin sopparuokia.
1960-luvulla Helsingin kouluihin tulivat haarukat ja veitset ja ruokailuun kasvisosio: etikkakurkut ja kurpitsapikkelsit.
Seuraava vuosikymmen toi joukkoruokailunormit ja lautasmallin. Aterialla tarjottiin myös leipää ja maitoa. Silloin yltynyt rasvakeskustelu muutti maidon rasvattomaksi.
"Euroopassa ihmeteltiin, että miten te juotatte lapsille kurria", muistelee entinen Maito ja terveys ry:n puheenjohtaja Urho.
1980-luvulla puhuttiin ruuan tarjollepanosta ja vietettiin teemaviikkoja. Ymmärrettiin, että kouluruokailu ei ole vain kansanravitsemuksen parantamista, vaan myös kansallisen kulttuurin mallintamista, ruokakulttuuria.
Maksutonta kouluruokaa alettiin Suomessa tarjota 1940-luvulla. Eläkkeellä oleva entinen MTK:n maitoasiamies Johannes Ijas kertoo nauttineensa siitä ensimmäisten joukossa vuonna 1943 Räisälässä Karjalan Kannaksella.
"Silloin opittiin syömään uusia ruokia, kuten tillilihaa. Leipä ja maito tuotiin kotoa ja syksyllä kerättiin marjoja koululle", Ijas muistaa.
Urhon mielestä nykyisinkin koululaiset voisivat pitkinä koulupäivinä pakata mukaan välipalan kotoa. "Norjalainen kouluruokailu toimii edelleen kokonaan eväspohjalla", hän vertaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
