Hellan kulmalla: Lämpöä mausteista läpi talven – terästetty hehkuviiniglögi kuuluu ulos joulutorille

Kirjoitan tätä pakkasen keskellä. Tänä vuonna talvi saapui pakkasen muodossa varhain ja huomaan nauttineeni glögiä ja erilaisia yrttihaudutteita normaaliakin säännöllisemmin jo ennen joulua.

Erilaiset yrttijuomat ovat pohjolassakin vanha juttu, mutta jostain syystä niiden nauttiminen hävisi väliin suosiossa kahville ja mustalle teelle.

Omia suosikkejani vuoden ympäri on inkivääri, joka meillä on mielletty ennen kaikkea joulun mausteeksi neilikan ohella. Kuumissa juomissa olen mieltynyt myös rooibokseen, jonka kanssa kotimaisista mauista mustikka sopii mukavasti.

Glögi taas lämmittää tehokkaasti ihan ilman alkoholilla terästämistäkin. Tämä tuli varsinkin todistettua, kun 22 asteen pakkasessa olimme aamutuimaan juttukeikalla. Ystävälliset haastateltavat tarjosivat kahvin sijaan glögiä.

Monella on jokin tietty lempiglögi. Minulle sillä ei ole niin väliä, onko pohjana mustaherukka-, omena- vai sekamehua.

Alkoholista en hullaannu. Oikea hehkuviiniglögi passaa mielestäni parhaiten ulos joulutorille.

Oleellisinta ovat ne mausteet. Joulun perusnelikko inkivääri, kaneli, kardemumma ja neilikka ovat Suomessa useimmin käytössä. Itseäni ilahduttaa, jos glögissä havaitsee jotain erilaista. Joukkoon käyvät myös sitrushedelmät, vanilja ja eksoottisemmat mausteet.

Usein väitetään, että glögi saapui meille 1960-luvulla. Varmasti näin onkin, kun puhutaan nykyisenlaisten glögisekoitusten nauttimisesta joka kodeissa ja saatavuudesta Alkossa ja sittemmin myös ruokakaupassa.

Mausteiden lisääminen juomiin on kuitenkin peräti vanha juttu. Sen perinteitä on jäljitetty antiikin Roomaan asti.

Pohjolassa oli ainakin jo keskiajalla tyypillistä lisätä talvikaudella viinin joukkoon mausteita yläluokan ja porvariston piirissä.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja