Äijäruokaresepti makkarasta keveni omenaviipalein

Uunimakkara runsain lisukkein. Kuva: Kimmo Lundén

Ruoka|Ruoka

22.2.202510:00

Kolumni

Kimmo Lundén

Tuli mieleen opiskeluajat ja kokkaukset Turun Ylioppilaskylän yhteiskeittiössä.

Varma nälän vievä bravuurini oli tuunattu HK:n sininen. Kuori makkaran päältä pois, viiltoja tiheästi ja väliin paksuja juustosiivuja, sipulia ja omenan siivuja.

Ei siis aivan puhdas äijäruokaresepti, koska nuo omenaviipaleet.

Ehdotin helmikuisen mökkiviikonlopun evääksi opiskelijayhteisön hyväksymän ja varmasti toimivan uunissa lämpiävän evään.

Puolisoni muistutti, että sipulirenkaat on sitten syytä kypsyttää ensin pannulla, koska muuten jäävät raaoiksi.

Talkookaverinikin uskoi, että ruokavalinta on aivan oikea. Siihen ranskalaiset ja suolakurkkuja kylkeen. Ja tietysti normaalit ruokajuomat puuhommien jälkeen.

Kertoi siipalleenkin tulevasta menusta, mutta hänen mielestään se ei ollut mikään oikea ruokaresepti.

Olihan se! Ja jos ei osallistu puutalkoisiin, ei sovi arvostella muiden eväitä.

Hyvin maistuivat makkarakiekurat. Juusto suli sopivasti, omena pehmentyi makkaran sisällä. Sipulia oli riittävästi.

Pitäisi näitä nostalgiaruokia valmistaa useamminkin. Ensimmäinen oma keittokirjani, ”Nuoren miehen keittokirja”, on yhä tallella hyllyssä, hiirenkorvilla. Lisäohjeet pursuavat sivujen väleistä.

Kukin resepti tuo muistoja kokkaushetkistä.

Ylioppilaskylän pientä huonetta ja yhteiskeittiön ahdasta yhteistä jääkaappia lokeroineen en niin enää kaipaa.

Saman kerroksen keittiön jakoi toistakymmentä nuorta opiskelijaa, kuka miltäkin opinalalta. Mitähän sille Mannisellekin kuuluu?

Muutin yo-kylästä valmistuttuani ajatellen, että tuskin enää koskaan asuisin yhtä ahtaasti.

Jatko-opiskelukämppäni Lontoossa oli sitten neliöiltään puolet Turun asunnosta.

Rosebery Avenuen kokit ja keittäjät pitivät huolen ravinnosta alakerran ruokalassa. Paistettua makkaraakin lisukkeineen oli säännöllisesti tarjolla!