Elintarvikkeen päiväys paukkuu, mutta vain yksi merkintä tarkoittaa välitöntä käyttökieltoa
Parasta ennen -merkintä ei ole yhtä ehdoton kuin viimeinen käyttöpäivä, mutta tämä unohtuu kuluttajilta herkästi. Tämä vaikuttaa jopa ruokajätteen määrään.Jauhelihapaketin ja jauhopussin päivämäärät tulivat vastaan, mutta voiko näitä käyttää vielä myöhemminkin? Näiden pakkausten päiväysmerkinnöissä on olennainen ero.
Valtaosassa elintarvikepakkauksista päiväyksen edellä lukee ”parasta ennen”, mutta jossain tapauksessa termi onkin ”viimeinen käyttöpäivä”. Näillä kahdella päiväysmerkinnällä on sellainen tärkeä eroavaisuus, että viimeinen käyttöpäivä todellakin tarkoittaa viimeistä käyttöpäivää, mutta parasta ennen -merkinnän ylittäneitä tuotteita kannattaa tutkailla aistinvaraisesti, sillä ne ovat yleensä käyttökelpoisia päiväyksen jälkeenkin.
Parasta ennen -päiväys kertoo vain elintarvikkeen vähimmäissäilyvyysajan, johon saakka elintarvike oikein säilytettynä säilyttää sille tyypilliset ominaisuudet. Kyseisen päiväyksen jälkeen laatuominaisuudet voivat alkaa tuotteesta riippuen heiketä, ja heikkeneminen saattaa tapahtua päivien, viikkojen tai kuukausien aikana.
Elintarvikkeen laadun arviointi ei kuitenkaan ole rakettitiedettä, kertoo erityisasiantuntija Tuulikki Lehto Ruokavirastosta. Esimerkiksi pussin suu kiinni laitettuna jauhot tai makaronit voivat pimeässä ja kuivassa paikassa säilyä käyttökelpoisina hyvin pitkään.
”Ruokaa kannattaa haistaa, maistaa ja katsoa. Esimerkiksi pilaantunut maito alkaa kokkaroitua, haista ja maistua pistävältä, eikä homeista tuotetta pidä käyttää”, Lehto kuvailee.
Viimeinen käyttöpäivä puolestaan merkitään mikrobiologisesti helposti pilaantuviin tuotteisiin, jotka ovat omiaan lyhyessä ajassa muodostamaan terveysvaaran. Näitä tuotteita ovat esimerkiksi raaka jauheliha ja kala sekä raakamaito, jota ei ole kuumennettu.
Moni kuluttaja suhtautuu parasta ennen -päiväykseen samoin kuin viimeiseen käyttöpäivään. Lehdon mukaan syynä lienee se, että näiden kahden päiväyksen ilmaisun eroavuutta ei riittävästi tunneta. Lisäksi tilanteeseen voi vaikuttaa se, että vielä 1980-luvulla Suomessa oli käytössä vain viimeinen käyttöpäivä -merkintä. Parasta ennen- ja viimeinen käyttöpäivä -pakkausmerkintöihin liittyvä sekaannus aiheuttaa valtavasti turhaa ruokahävikkiä.
”Ruokahävikkiä syntyy EU:ssa keskimäärin 88 miljoonaa tonnia vuodessa, mikä vastaa noin 20:tä prosenttia EU:ssa tuotetuista elintarvikkeista, ja onhan se aivan tolkuton määrä”, Lehto kertoo.
Tilastopalvelu Eurostatin laskelmien mukaan EU:ssa kuluttajakäyttöön tarkoitetusta ruuasta noin 10 prosenttia menee haaskuun. Kun syömäkelpoista ruokaa heitetään roskiin, heitetään samalla menemään koko tuotantoketju alkutuotannosta kuluttajan pöytään – siis kaikki aika, vaiva ja resurssit, jotka raaka-aineiden kasvattamiseen, tuotteen jalostamiseen ja pakkaamiseen ja sen liikutteluun tuotantoketjun eri vaiheissa on käytetty.
Siinä samalla roskiin menee valtavasti rahaa, Euroopan komission laskelmien mukaan noin 130 miljardin euron verran vuositasolla. Lehdon mukaan ongelmaan on yritetty tarttua EU:n tasolla esimerkiksi vaikuttamalla juuri elintarvikepakkausten päiväysmerkintöihin. Vuonna 2023 esillä oli Lehdon mukaan muun muassa ehdotus, että pelkän parasta ennen -tekstin sijaan pakkauksiin merkittäisiin esimerkiksi ”parasta ennen, usein hyvää sen jälkeen” tai ”parasta ennen, yleensä laadukasta myös sen jälkeen”.
Ehdotus kuitenkin kaatui muutamien jäsenmaiden vastustukseen, ja merkinnästä tuli vapaaehtoinen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat






