vierasyliö Maalaisjärkeä maaseudunrakentamisen ohjaukseen

Suomalaisen maatalouden ja maaseudun muutos jatkuu

edelleen. Maatilojen lukumäärä laskee mutta tuotanto ei pienene,

koska pelloille riittää kysyntää laajentavien tilojen toimesta.

Pelkkä ruuantuotanto ei

kuitenkaan pidä maaseutua asuttuna ja elävänä sekä maisemaltaan hoidettuna ja kauniina.

Maaseutu kaipaa myös uusia yrittäjiä sekä uusia asukkaita.

Nykyisin puhutaan yhä

enemmän vihreästä taloudesta

ja vihreästä kasvusta. Niillä tarkoitetaan uusiutuvien luonnonvarojen innovatiivisempaan ja monipuolisempaan käyttöön perustuvaa elinkeinotoimintaa. Maaseudusta pitää rakentaa

aiempaa vahvempi vihreän

talouden toimija.

Sekä maatalous että metsätalous uudistuvat. Hajautetun, uusiutuvan energian tuotanto ja siihen liittyvät kerrannaisvaikutukset luovat monipuolisia

kehityksen edellytyksiä. Syntyy aivan uudenlaista yrittäjyyttä.

Vihreään talouteen kuuluvat myös monet luontoon kytkeytyvät palvelut, kuten hyvinvointi ja elämykset. Uusia toimintoja muodostuu kierrätykseen,

ravinteiden tehokkaan hyödyntämisen ja energiansäästön

ympärille. Nämä optiot eivät

toteudu, jos maaseutu saa vain hiljentyä ja tyhjentyä.

Maaseudulle rakentaminen on vaikeutunut huomattavasti muutaman viime vuoden aikana,

vaikka maankäyttö- ja rakennuslakiin ei ole tehty siihen ohjaavia muutoksia. Tämä koskee sekä asumiseen, maaseutuelinkeinotoimintaan että maatalouden harjoittamiseen kohdistuvaa

rakentamista.

Rakentamisen estyminen

heikentää maaseudun taloudellista tilaa ja vaikeuttaa tai estää uusien vihreän talouden työpaikkojen muodostumista.

Ympäristöhallinto ohjaa kuntia ottamaan painotetusti huomioon ympäristö- ja ilmastopoliittisia näkökohtia rakentamisen

ohjauksessa.

Maaseudun rakentamisesta ja toiminnoista aiheutuvat ilmastopäästöt ovat kuitenkin tutkimusten mukaan pienet taajamiin verrattuna. Maaseudun kaavoitukseen, rakentamisen ohjaamiseen ja rakennuslupien myöntämiseen ei tulisi kohdistaa

tällaista tarkoituksenmukaisuusharkintaa.

Suomalaiset haluavat valita

itselleen sopivat asumismuodot. Monille onnellisuus ja viihtyvyys löytyvät maaseudun ja luonnon rauhasta. Maalla asumiseen voi liittyä oma harrastustoiminta tai yrittäjyys vaikkapa kasvavan

hevostalouden piiristä.

Kunnilla pitää mielestäni olla täydellinen päätösvalta esimerkiksi vapaa-ajan asuntojen käyttötarkoitusten muuttamisessa vakituisiksi asunnoiksi. Se olisi sitä oikeata lähidemokratiaa. Nykyaikaiset, modernit tietoliikenneyhteydet antavat mahdollisuuden tehdä monia asioita paikasta riippumatta.

Olen viime aikoina saanut useita

yhteydenottoja kotieläintalouden

eläinsuojia koskevasta ympäristölupajärjestelmästä. Niiden perusteella näyttää siltä, että on todellakin tarpeen kehittää tätä järjestelmää ja saattaa menettelyt

vastaamaan toimintaympäristön nykytilaa ja tulevaa kehitystä.

Kotieläintiloja on Suomessa noin 19 500 ja määrä on edelleen vähenemässä. Merkittävällä

osalla tuotantoa jatkavista tiloista, jotka kuuluvat ympäristölupamenettelyn piiriin, on tehty 2000-luvulla peruskorjaus-,

laajennus- ja uudisrakentamisinvestointeja.

Rakentamisessa käytetään enenevästi uutta, eläinten ja

ihmisten hyvinvointia parantavaa ja ympäristöä säästävää teknologiaa. Rakentamisen laatu on

siis parantunut.

Ison navetan investointikustannukset nousevat nykyisin

yli miljoonaan euroon, joten

rakennustyön suunnitellulla, ajoituksella ja ennakoitavilla

viranomaislupaehdoilla on

merkittävä vaikutus kustannusten hallintaan.

Eläinmäärästä riippuen eläinsuojan rakentamiseen tai laajentamiseen tarvittavan ympäristöluvan käsittelee joko kunta tai aluehallintoviranomainen (avi). Pienet eläinsuojainvestoinnit käsittelee kunta ja isot avi.

Ympäristölupasäädökset ovat toistakymmentä vuotta vanhoja. Tässä ajassa elinkeino on kehittynyt huimin harppauksin. Ympäristöluvan eläinrajat laahaavat nykykehityksen jäljessä, ja

käytännössä kaikkien kehittävien

tilojen eläinsuojien ympäristöluvitus tapahtuu avissa.

Aluehallintovirastossa lupien käsittelyajat ovat hävyttömän pitkiä, viime vuonna keskimäärin 9,4 kuukautta. Kunnan lupakäsittely on siitä vain murto-osan.

Mielestäni kunnat voisivat myöntää kaikki rakentamiseen liittyvät luvat. Rakennus- ja

ympäristöluvissa kunnilla riittää kyllä asiantuntemusta tarpeeksi. Ei navetan luvittaminen mitään rakettitiedettä ole. Tämäkin

olisi sitä oikeaa lähidemokratiaa. Lisäksi syntyisi tarvittavia

säästöjä sekä yhteiskunnalle

että maataloudelle.

Pääministeri Kataisen (kok.)

hallitusohjelmassa sitoudutaan selkeyttämään ympäristölupajärjestelmää. Ilmeisesti osana tätä tavoitetta, ympäristöministeriön johdolla on alettu valmistella ympäristönsuojelulain

uudistamista.

Asiaa valmistellut työryhmä on juuri jättänyt oman ehdotuksensa

siitä, miten elinkeinotoiminnan sijoituspaikan luonnonarvoja suojeltaisiin ympäristönsuojelulaissa.

Koska ehdotus on mielestämme liian yleinen, ehdoton ja maanomistajien oikeusturvaa vaarantava, maa- ja metsätalousministeriö jätti eriävän mielipiteen ryhmän ehdotukseen.

Ympäristöministeriö ehdottaa, että uutta sääntelyä sovellettaisiin aluehallintoviraston myöntämää ympäristölupaa edellyttävien toimintojen lupaharkintaan. Tällaisia ympäristölupia tarvitaan isojen navettojen ohella esimerkiksi turvetuotantoon, kalankasvatuslaitoksiin ja isoihin

lihan- ja kalankäsittelylaitoksiin.

Vaikka ehdotettavan sääntelyn

päällekkäisyyksiä suhteessa

esimerkiksi kaavoitukseen on

pyritty karsimaan, olisi sen soveltamisala liian yleinen ja sääntely johtaisi lupajärjestelmän monimutkaistumiseen.

JARI KOSKINEN

Kirjoittaja on kokoomuslainen

maa- ja metsätalousministeri.

Avaa artikkelin PDF