Media ulkoistaa tehtäviä aktivisteille
Journalismikritiikin vuosikirjan kannesta katsoo possu. Siihen on syynsä: yhdessä kirjoituksessa käsitellään sikaloissa salaa kuvattuja videoita.
Hanna Nikkanen ei kirjoituksessaan pohdi sikalaa pitävien näkökulmaa. Samoin videokuvaajat ja possut jäävät sivuosaan.
Aktivistit ovat medialle ”ulkoistettua tutkivaa journalismia”.
Näkökulma on tarkoituksella pelkästään median.
Nikkanen käsittelee kirjoituksessaan samasta näkökulmasta myös Egyptin kansannousua. Kairossakin aktivistit kuvasivat tapahtumia ja levittivät niitä julkisuuteen.
Nikkasen mukaan yhteistyö aktivistien kanssa on medialle mielekästä kahdesta syystä.
Ensinnäkin sisältö on ilmaista. Aktivistit ovat käytännössä avustajia, jotka eivät laskuta.
Toiseksi aktivistien tuottama sisältö on ”yhteiskunnallisesti siinä määrin merkittävää, että sen huomiotta jättäminen olisi mahdotonta”. Jos joku ei käyttäisi tarjottua materiaalia, kilpailija sen kuitenkin tekisi.
Vaaranpaikkojakin Nikkanen näkee kaksi.
Ensinnäkin: voiko ulkoistettuun tutkimukseen luottaa?
Nikkanen muistuttaa, että toimituksissa juttuja tehdään jatkuvasti eri tahojen tiedotteiden ja tutkimusten pohjalta. Tiedon tarjoajilla on aina oma lehmä ojassa.
Nikkasen mukaan asiassa ei ole ongelmaa niin kauan, kun toimitus tarkastelee sidonnaisuuksia kriittisesti, kertoo lähteen ja tarkistaa tiedon luotettavuuden. Perään hän myöntää, että olisi kokonaan oma aiheensa pohtia, miten vaatimukset käytännössä toteutuvat.
Lähteen kertominen on median tapa välttää vastuu. Nikkanen näkeekin aktivistien materiaalin käytön yhdeksi houkutukseksi mahdollisuuden selän takana piilotteluun, jos jokin menee pieleen.
Toinen ongelma onkin, kuka kantaa riskit tiedonhankinnan vaaroista ja mahdollisista vahingonkorvauksista.
Yksitoista sikatilallista syytti kahta sikatilojen kuvaajaa törkeästä kunnianloukkauksesta. Syyttäjä vaati 180 000 euron vahingonkorvauksia ja vankeutta.
Helsingin Sanomien kolumnissa Jussi Ahlroth näki syytöksissä kaksinaismoralismia. Syyte perustui vain sikatehtaat.fi-sivujen materiaaliin, vaikka Yle oli esittänyt videon ja muun muassa HS ja MTV3 julkaisseet linkin. Yhtäkään toimitusta ei haastettu.
Yhtä kuvia julkaissutta toimitusta johtanut Nikkanen kertoo havahtuneensa vastuuongelmaan vasta jälkikäteen.
”Olimme oikeassa luottaessamme siihen, että vaikka sikatilalliset suuttuisivatkin, he eivät uskaltaisi lähteä käräjöimään meitä, tiedotusvälinettä, vastaan. Emme tulleet keskustelleeksi siitä, miten toimisimme, jos käräjille joutuisivatkin kuvaajat – tai mitä jos joku heistä vammautuisi.”
HEIKKI VUORELA
Journalismikritiikin vuosikirja 2012. Toimittanut Johanna Vehkoo.
Tampereen yliopiston Journalismin, viestinnän ja median
tutkimuskeskus.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
