Köyhät maat kärsivätpakolaisuudesta eniten
vierasyliö
Sudan, Afganistan, Kongo, Irak ja Iran. Muun muassa näistä maista paenneita ihmisiä Suomi vastaanottaa tänä vuonna. Sisäministeriö päätti joulukuun puolivälissä, että maamme pakolaiskiintiö on perinteinen 750 henkeä.
Kiintiöpakolaiset ovat saaneet YK:n pakolaisstatuksen ja odottavat usein pakolaisleireillä pääsyä turvalliseen maahan. Suomen vastaanottama pakolaismäärä on 2000-luvulla jäänyt usein kiintiötä pienemmäksi.
Ongelmana on ollut muun muassa sijoituskuntien löytäminen pakolaisille.
Edellä esitetyt luvut asettuvat oikeaan mittakaavaan, kun tarkastellaan pakolaistilannetta Suomea laajemmin. Maailmassa on yli 43 miljoonaa pakolaista. Eniten heitä on tällä hetkellä Pakistanissa ja Iranissa.
Pakolaisista kolmannes on paennut kotimaansa ulkopuolelle, noin kaksi kolmannesta on paossa kotimaansa sisällä ja vajaa miljoona on turvapaikanhakijoita, jotka odottavat päätöstä vastaanottokeskuksissa.
Kahdeksankymmentä prosenttia maailman pakolaisista asuu köyhissä kehitysmaissa kotimaidensa lähialueilla, usein pakolaisleireillä tai kaupunkislummeissa.
Suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa tuntuu usein unohtuvan, että suurimman taakan pakolaisuudesta kantavat köyhät valtiot – eivät suinkaan rikkaat maat.
Ihmiset joutuvat pakenemaan kotiseuduiltaan eri syistä. Aseelliset konfliktit, kuten Syyrian sisällissota, aiheuttavat pakolaisuutta eri puolilla maailmaa. Myös kuivuus, nälänhädät, aavikoituminen, luonnonkatastrofit, äärimmäinen köyhyys ja vaino pakottavat ihmiset liikkeelle.
Taustalla on usein valintatilanne: kuolema tai selviytyminen. Kriisien määrä maailmassa vaikuttaa suoraan pakolaisten määrään. Jokaisen pakolaisen taustalla on tragedia.
Pakolaisuuden vaikutukset kohdistuvat niin kriisialueisiin kuin vastaanottajamaihin. Suurilla pakolaisleireillä kärsitään nälästä ja tautiepidemioista. Köyhissä naapurimaissa suuret pakolaismäärät voivat horjuttaa yhteiskuntaa taloudellisesti ja poliittisesti.
Kun köyhät kehitysmaat kamppailevat omien kansalaistensa koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaaliturvan järjestämisen kanssa, resurssit eivät kerta kaikkiaan riitä pakolaisten tarpeista vastaamiseen.
Pakolaisuudesta seuraa osaamisen ja työvoiman puutetta kriiseistä kärsivissä lähtömaissa. Maiden jälleenrakentaminen kestää tämän vuoksi pitkään, vaikka pakolaisuuden syyt olisikin saatu poistettua.
Pakolaisuuteen ja siirtolaisuuteen liittyy usein vakavia kielteisiä lieveilmiöitä, kuten ihmiskauppaa ja -salakuljetusta, prostituutiota, muukalaisvihamielisyyttä ja rasismia.
Pakolaisuuden ja pakkosiirtolaisuuden syihin vaikutetaan kansainvälisellä yhteistyöllä. Konflikteja pyritään ehkäisemään ennalta, ja pakolaisia autetaan ja tuetaan heidän kotimaissaan.
Tavoitteena on, ettei ihmisten tarvitsisi paeta kotimaan rajojen ulkopuolelle.
Tehokkaita keinoja ovat myös köyhyyden vähentäminen vastuullisella kauppa- ja kehityspolitiikalla, koulutuksen tarjoaminen ja lukutaidon opettaminen, naisten aseman vahvistaminen ja kaikenlaisen omatoimisuuden tukeminen.
Suomi osallistuu pakolaisuuden vähentämiseen ja ehkäisyyn kehitysyhteistyöllä. Ulkoministeriön viimeisimmän tutkimuksen mukaan suomalaisista yli 80 prosenttia pitää kehitysapua tärkeänä.
Kriisialueiden naapurimaat eivät pysty yksin huolehtimaan pakolaisista. Siksi kaikkien maiden täytyy kantaa vastuunsa.
Maamme on pyrkinyt lievittämään inhimillistä hätää myös tarjoamalla turvapaikkoja pakolaisille. Pakolaisten vastaanottaminen ei ole ristiriidassa pakolaisongelman syiden poistamisen kanssa.
Suomessa pakolaisia on noin 39 000. Se on alle prosentti väkiluvustamme ja alle tuhannesosa maailman kaikista pakolaisista. Kaikista Suomeen muuttavista ulkomaalaisista alle kymmenen prosenttia on pakolaisia.
Pakolaiset tarvitsevat kansainvälistä suojelua, koska he eivät voi olosuhteiden vuoksi palata kotimaahansa. Suomen perustuslain mukaan ihmisoikeudet kuuluvat myös ulkomaalaisille ja kaikkia on kohdeltava yhdenvertaisesti.
Ulkomaalaista ei saa karkottaa, palauttaa tai luovuttaa, jos häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.
Pakolaiset ja turvapaikanhakijat ovat oikeutettuja inhimilliseen kohteluun.
Pakolaiset eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä. He edustavat eri kansallisuuksia, kulttuureja ja uskontoja. Osa heistä on korkeakoulutettuja, osa osaa hädin tuskin lukea.
Moni pakolaisista haluaisi palata kotiin, mutta usein pitkittyneet kriisit estävät tämän jopa vuosiksi.
Nykyisen lainsäädännön mukaan työelämään pyrkivät pakolaiset ja muut maahanmuuttajat ovat hallinnollisesti työ- ja elinkeinoministeriön vastuulla. Loppujen kotouttamisesta vastaavat heidän kotikuntansa.
Pakolaisille tarjotuissa kotoutumispalveluissa keskeistä on kielitaidon kehittäminen ja suomalaisen yhteiskunnan toimintaperiaatteiden oppiminen.
Kotouttaminen ei ole helppoa, koska ihmisillä voi olla pahoja traumoja, olematon luku- tai kirjoitustaito sekä ajatukset alituisesti entisen kotimaansa ongelmissa. Suomeen asettumista ei helpota myöskään maahanmuuttovihamielisyys.
Usein tuntuu unohtuvan, että myös suomalaiset ovat kokeneet pakolaisuutta.
Sotavuosina yli 70 000 lasta lähetettiin Suomesta turvaan muihin pohjoismaihin. Taistelujen ja alueluovutusten vuoksi vajaat puoli miljoonaa suomalaista joutui jättämään kotiseutunsa. Lapin sodan alkuvaiheessa lähes koko Lapin väestö evakuoitiin Ruotsiin ja Pohjanmaalle.
Nykyään heitä kutsuttaisiin pakolaisiksi.
HANNU SAVOLAINEN
Kirjoittaja on tutkija Ajatuspaja e2:ssa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
