Yhä useampi lapsi saa alkunsa maljalla – hedelmöityshoidot ovat merkityksellisiä syntyvyyden kannalta

OYS:n lisääntymislääketieteen yksikön kätilö Johanna Mäentausta (vas.), IVF-biologi Siri Lehtonen, osastonylilääkäri Laure Morin-Papunen ja kätilö Terhi Leppänen tarkistavat hedelmöityshoitojen suunnitelmat viikoittain. Kuva: Tiina Mäki / PPSHP

Maailman ensimmäinen ihmiskehon ulkopuolella hedelmöitetty vauva, brittiläinen Louise Brown, syntyi heinäkuussa 1978 ja on nyt 40-vuotias.

Suomessa lääketieteellinen läpimurto toi lahjan lapsettomuudesta kärsineelle pariskunnalle vuonna 1984, kun Antti Eemeli Kujala näki päivänvalon.

Sen jälkeen koeputkihedelmöityshoidoista on tullut arkipäivää suomalaisissa sairaaloissa ja yksityisillä klinikoilla.

2000-luvun alussa Suomessa syntyi vuosittain noin 1 500 koeputkilasta. Viime vuosina heitä on syntynyt noin 2 000.

Koeputkilapsi terminä johtaa hieman harhaan, sillä todellisuudessa naiselta kerätyt munasolut hedelmöitetään miehen siittiöillä petrimaljalla.

Alkio siirretään kohtuun 2–5 vuorokauden kuluttua hedelmöityksestä. Kohdun limakalvoon kiinnittymisen jälkeen raskaus ei juuri poikkea luonnollisesti alkaneesta raskaudesta.

Nykyään puhutaan usein IVF-hoidoista, joka tulee sanoista in vitro fertilization eli kehon ulkopuolella tapahtunut hedelmöitys.

IVF-hoidot kehitettiin alun perin hoitomuodoksi naisille, joiden munanjohtimet ovat syystä tai toisesta tukkeutuneet, jolloin munasolu ei pääse kohtaamaan siittiöitä eikä kulkemaan kohti kohtua.

Nykyisin IVF ja sen johdannaishoidot ovat tuoneet avun useasta eri syystä lapsettomille pariskunnille.

IVF-hoitojen alkuvuosikymmeninä oli tavallista, että kohtuun siirrettiin useita alkioita, jotta raskauden alkamisen todennäköisyys olisi suurempi kuin vain yhdellä alkiolla.

Monisikiöraskaudet, jotka ovat aina riskiraskauksia, olivat kuitenkin tavallisia.

Vuoden 2001 jälkeen IVF-hoidoilla aikaan saadut monisikiöraskaudet kääntyivät jyrkkään laskuun. Silloin julkaistiin Oulun yliopiston professorin Hannu Martikaisen johtama tutkimus, jonka mukaan pakastetun alkion siirrot mukaan lukien raskausluvut ovat lähes yhtä hyviä, kun kohtuun siirretään kerralla vain yksi alkio verrattuna kahden alkion siirtoon.

Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) lisääntymislääketieteen yksikön ylilääkäri Laure Morin-Papunen kertoo, että Suomessa on paras kokemus alkioiden pakastuksesta.

Jos raskaus ei käynnisty tuoresiirrosta, pakastettuja alkioita voidaan sulattaa ja siirtää myöhemmissä kuukautiskierroissa ilman raskasta munasolujen kypsytyshoitoa ja keräystä.

"Yhden alkion politiikka on levinnyt Suomesta muihin maihin", Morin-Papunen kertoo.

Onnistumisprosentit IVF-hoidoilla ovat varsin hyvät verrattuna esimerkiksi inseminaatioihin eli keinosiemennyksiin, jossa parhaiten liikkuvat siittiöt ruiskutetaan kohtuun ja hedelmöitys tapahtuu naisen sisällä.

Raskauden todennäköisyys tuorealkion siirtoa kohden on noin 30–40 prosenttia. Synnytykseen johtaa 25–30 prosenttia alkionsiirroista.

Koeputkihedelmöityshoitojen määrä on ollut viime vuosina kasvussa, kun taas inseminaatioiden määrä on vähentynyt.

Kaiken kaikkiaan vuonna 2016 hedelmöityshoidoista syntyi Suomessa 2 442 lasta, mikä on arviolta 6,5 prosenttia kaikista syntyneistä lapsista.

"Siksi hedelmöityshoidot ovat olleet hyvinkin merkityksellisiä etenkin syntyvyyden laskun näkökulmasta”, professori Martikainen toteaa.

Naisen ikä on tärkein yksittäinen tekijä paitsi hedelmällisyydessä myös hedelmöityshoitojen onnistumisessa. Myös tupakointi ja ylipaino heikentävät hedelmällisyyttä.

"Ihmeitä emme voi tehdä", Morin-Papunen muistuttaa ja suosittelee pariskuntia suunnittelemaan perheenlisäystä nykyistä aiemmin, jolloin hoitotuloksetkin olisivat parempia, jos niihin joudutaan turvautumaan.

Hänen mukaansa yli 40-vuotiailla naisilla alle joka kymmenes alkionsiirto johtaa raskauteen ja synnytykseen.

Keskimäärin 80 prosenttia pariskunnista, jotka aloittavat hedelmöityshoidot, tulevat raskaaksi hoitojen aikana. Se voi tapahtua myös luonnollisesti hoitojen välissä.

Suurin riski IVF-hoidossa liittyy munarakkuloiden kypsytykseen. Jos vaste hormonipistoksiin on liian voimakas, nainen voi saada niin sanotun hyperstimulaatio-oireyhtymän, jossa munarakkuloita kypsyy liikaa. Naisen vatsa turpoaa ja hän on huonovointinen.

Koeputkihedelmöityshoidolla alkunsa saaneiden lasten terveydentila ja kognitiivinen kehitys ei Noora Kaartisen ja Helena Tinkasen vuonna 2017 julkaiseman tutkimuksen mukaan eroa spontaanisti hedelmöittyneistä lapsista.

Koeputkihedelmöityshoitoihin liittyy kuitenkin hieman suurentunut ennenaikaisen synnytyksen, sikiön pienipainoisuuden ja rakennepoikkeavuuksien riski.

Lähteinä on artikkelissa mainittujen lisäksi käytetty viiden yliopistosairaalan ylläpitämää Naistalo.fi-sivustoa, THL:n tilastoja sekä Aarne Koskimiehen kirjaa Alku uudelle elämälle – urani tiedemiehenä.