Graham Robins selosti historian käännekohtia Bomarsundin linnoituksen raunioilla. Kuva: Tuukka Ervasti
Oolannin sota oli kauhea ‒ ja ohi kolmessa päivässä
Historia toistaa itseään. Meritaistelu Ahvenanmaan Bomarsundin linnoituksella vuonna 1854 on perussyineen kuin toisinto Venäjän parhaillaan tekemästä hyökkäyksestä Ukrainaan.
Bomarsundin linnoitus rakennettiin vuosien 1832‒1854 aikana. Englantilaiset ja ranskalaiset joukot valtasivat linnoituksen Venäjältä elokuussa 1854 ja tuhosivat sen suurelta osin. Neljästä tornista läntisin on parhaitsen säilynyt. Kuva: Tuukka Ervasti9.6.202218:00
Geopolitiikkaa, suuruudenhulluutta, valtiollisia valtapyrkimyksiä tsaarivallan tapaan.
Kuten Venäjän presidentti Vladimir Putin valtion voimakoneistoineen ja armeijoineen kokee jääneensä geopolitiikassa länsivaltojen paitsioon, hän pyrkii laajentamaan etupiiriään nyt hyökkäämällä Ukrainaan ja alistamaan naapurikansaa tahtoonsa. Röyhkein valtapyrkimyksin Pietari Suuri haastoi aikansa mahteja Itämerellä ja Mustallamerellä.
Liittokuntaa ei Venäjä saanut kerättyä taakseen Krimin sodassa 1853–1856 Turkkia vastaan, mutta aluevaltauksia Venäjä teki laajalti. Pari vuosisataa sitten Pietari I Suuren valtakaudella Venäjä liitti itseensä alueita Itämeren ja Asovanmeren rannikoilta.
Venäjän määräyksestä perustetuihin aluehallintoihin, kuvernementteihin, kuuluivat myös Ruotsilta kaapattu Suomen suuriruhtinaskunta ja muun muassa Kiovan ja Azovin kuvernementit. Viro ja Baltia kuuluivat Venäjän keisarikuntaan.
Pietari Suuren jälkeen Itämerellä seurasi linnoitusten rakentaminen: Ahvenanmaalla Bomarsundiin, Helsingin edustan Suomenlinnaan ja Suomenlahden etelärannalla Kronstadtiin.
Bomarsundin linnoitus rakennettiin vuosina 1832‒1854. Ahvenanmaa kuului tuolloin Venäjälle, ja linnoitus suunniteltiin maakuntaan sijoitettavia venäläisjoukkoja varten.
Seisomme Bomarsundin linnakkeen pohjoisen tornin raunioilla. Salmi Lumparnille näyttää kapealta. Asemapaikka puolustustorneineen ja kanuunoineen oli hyvin asemoitu mahdollista mereltä lähestyvää vihollista vastaan.
”Venäjä halusi työntää valtansa näkyvästi lännen suuntaan, rakentaa linnakkeen joukoilleen ja laivastolleen. Osoittaakseen näin Ruotsille, veriviholliselle, että tässä on mahtava venäläinen linnoitus ja laivasto ‒ vain päivän merimatkan päästä Ruotsista”, Graham Robins selostaa historian käännekohtia Bomarsundin linnoituksen raunioilla.
Robins työskentelee Ahvenanmaan maakuntahallituksessa Bomarsundin historiallisesta linnoituksesta vastaavana projektinjohtajana. Bomarsundin linnanraunioiden yhteyteen avataan kesäkuussa uusi vierailukeskus.
Kuten tänään Ukrainassa, tykit jylisivät, ja räjähtävät ammukset moukaroivat elokuussa vuonna 1854 linnoituksen graniittimuureja.
12 000 ranskalaista sotilasta nousi maihin 8. elokuuta 1854. Mereltä linnoitusta saartoivat Englannin 30 sotalaivaa kanuunoineen.
Kapeasta salmesta eivät raakapurjein varustetut raskaat sotalaivat olisi millään päässeet yllättämään. Merenkulun tekniikka oli ottanut jättiharppauksen, kun Englannin sotalaivat saivat höyrykoneet.
Venäjän sota 1853‒1856 Krimillä sai Englannin ja Ranskan asettumaan Turkin puolelle Venäjää vastaan. Itämerellä länsivallat avasivat pohjoisen rintaman. Laivaston yhtenä kohteena oli Bomarsundin linnoitus.
Brännklintin tornin mantereen puolella moukaroivat Ranskan joukot mörssärein. Päivää myöhemmin Englannin laivasto ampui kanuunoillaan Bomarsundin Pohjoisen Notvikin tornin hajalle.
Englannin laivaston lippulaiva, Duke of Wellington, pysyi vihollisen tykinkantaman ulottumattomissa.
Kuten parhaillaan Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan, tykit ja ohjukset kantavat tietyn matkan. Asetekniikka saneli voimasuhteet myös Oolannin sodassa:
”Puolustuksen kanuunat kantoivat 600 metriin, Englannin laivaston jämeräkaliiberisilla laivatykeillä osui vielä kilometrin päästä. Torni ja lopulta koko linnake antautuivat.”
Bomarsundissa venäläiset lyötiin kolmessa päivässä. Puolustajien miehistötappiot olivat 53 miestä, hyökkääjillä satakunta.
Koko venäläinen varuskunta kuljetettiin laivoilla vankeuteen Englantiin ja Ranskaan.
Pietari Suuri pyrki ulottamaan valtansa Itämerellä Ruotsin ja Tanskan suuntaan ja etelässä Baltian maihin.
Tsaarin geopoliittiset valtapyrkimykset suitsittiin Bomarsundissa. Brittiläis-ranskalainen laivasto jatkoi Itämerellä, ja laati suunnitelman Viaporin eli nykyisen Suomenlinnan valloittamiseksi.
Viaporia pommitettiin mereltä lähes kaksi vuorokautta, muurit kestivät. Kronstadtia Englannin laivasto ei ryhtynyt haastamaan.
Bomarsundin linnoitus oli suunniteltu 2 000 sotilaalle parakeineen. Rakennustöihin osallistui 2 500 henkilöä ja linnoitus oli aikansa suurin rakennustyö Ahevenanmaalla. Kuva: Tuukka ErvastiKrimillä sotatoimet vielä jatkuivat Bomarsundin valloituksen jälkeenkin, eikä Ruotsin hallitus uskaltanut miehittää tarjottua Venäjän hallussa ollutta aluetta.
Bomarsundin linnoitus räjäytettiin ennen joukkojen poistumista Ahvenanmaalta syksyllä 1854. Ahvenanmaa pysyi tuolloin venäläisenä.
Pariisin rauhankongressissa sovittiin, että Ahvenanmaata ei saisi enää linnoittaa. Tämä sopimus on voimassa yhä, vaikka Ahvenanmaa nyt kuuluu Suomelle.
Ahvenanmaa on demilitarisoitu alue, jonka puolustamisesta Suomi vastaa.
Rauhan saarilla puolustusliitto Natoon liittymistä kannatetaan siinä kuin Manner-Suomessakin. Nato-jäsenyys ei muuttaisi saaren asemaa.
Kiivasta keskustelua käydään Maarianhaminassa yhä toimivasta Venäjän konsulaatista. Talvisodan jälkeen Neuvostoliitolle annettiin oikeus perustaa Ahvenanmaalle konsulivirasto valvomaan demilitarisoinnin toteutumista. Konsulivirasto on saarella edelleen.
"Putin alas, Venäjä ulos."
Maarianhaminassa kokoontuu päivittäin kello 17 joukko ahvenanmaalaisia aktivisteja Venäjän konsulaatin edustalle Maarianhaminan keskustassa. ”17-rörelsen” haluaa tehdä tiettäväksi konsulaatin väelle, että heitä valvotaan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
