Maaseutumatkailua kaikkina vuodenaikoina

Aurinko loistaa heleänsinisellä taivaalla. Rantapeltojen kirkkaanvihreä nurmi peilautuu järvenpinnasta.

Kaislikon laidalla lipuu vene. Siinä istuu

levollinen kalastaja. Kullanhohtoiset koivut, sinivihreät kuuset ja pihlajanmarjat värittävät järven takana nousevan harjun.

Kylätiellä vastaan tulee metsästäjiä koirineen. Marjastajilla on korit täynnä puolukoita.

Sienikoreissa näkyy kirkkaankeltaisia

kantarelleja ja mustia torvisieniä. Miellyttävästi tuoksuvat herkkutatit ovat isoja kuin limput.

Illansuussa taivas tummuu hiljalleen musteensiniseksi ja pään päälle kaartuu Linnunradan hohtava vyö.

Kuu nousee oranssinpunaisena ja valuttaa keltaisen valojuovan järven yli. Raikkaassa

ilmassa vietetyn päivän jälkeen lämmitellään saunakamarin tulen loimussa.

Aamuhämärissä järviltä kohoaa paksu valkoinen sumu. Se muuttaa maiseman salaperäiseksi. Maatuvien lehtien mausteinen tuoksu leijailee ilmassa.

Kumma kyllä, matkailukausi on ohi. Suomalaiset matkailevat juhannuksesta elokuun alkuun. Keski-Euroopassa paras lomakausi on elokuu. Silloin monet suomalaiset majoituspaikat ja kesäravintolat ovat jo suljettuja.

Ajatus on, että kun koulut alkavat, suomalaiset

matkustavat kaupunkiin. Olipa heillä sitten kouluikäisiä lapsia tai ei.

Yhä useampi suomalainen viettää silti maaseudulla pitkiä aikoja myös syksyllä, talvella ja keväällä. Vapaa-ajan asunnot on varusteltu

ympärivuotista käyttöä varten.

Eläkeläisillä on aikaa ja varaa majoittua myös majataloissa ja maatilamatkailupaikoissa. On hauska kokeilla uusia makuja, etsiä lähiruokaa ja paikallisia tuotteita.

Jos vain palvelut ovat saatavilla muulloinkin kuin sydänkesällä.

Lapissa ja laskettelukeskuksissa tarjotaan toki talvimatkailun palveluita ja ruskaretkiä. Syksyn, kevään ja talven matkailua voisi tarjota muuallakin.

Suomessa on ainakin neljä hienoa vuodenaikaa. Voi olla, että vuodenaikoja on oikeastaan kuusi, tai kahdeksan.

Syyskesän jälkeen alkaa oikea syksy. Ruskan ja hirvenmetsästyksen aikaan voi saada muhkeita suppilovahverosaaliita.

Alkutalvella pääsee ihailemaan kuuraisia pensaikkoja ja hopeanvärisiä metsiä. Voi seurata järvien jäätymistä ja purojen muuttumista

helisevän pitsin reunustamiksi juoviksi.

Sydäntalven lumi tuo talvimaisemaan suuren määrän valoa. Yöaikaan voi kävellä tähtien

ohjaamana.

Aamuiset käpälänjäljet paljastavat, ketkä kaikki liikkuvat samoilla mailla. Saukon liukumäki, jäniksen hyppelyt ja hiirten tanssikuviot kertovat villistä yöelämästä.

Kevättalven aurinkoiset hanget ja sulavan lumen paisuttamat purot ovat riemukkaita

kokemuksia ihmiselle, joka elää arkipäivää

autojen ja korkeiden talojen reunustamien kuilujen pohjalla.

Ensimmäiset sinivuokot yllättävät sammalikossa. Vasta äestetty pelto tuoksuu heräävälle keväälle.

Alkukesä on oikullinen ja ihana. Tuomi, omenapuut ja syreenit tuoksuvat. Varhaista satoa poimitaan puutarhoissa. Helteet ja

ukkosmyrskyt kutsuvat seikkailuihin.

Sydänkesä muuttaa maaseudun vilkkaaksi ja kiireiseksi. Kun kaupunkilaisilla on loma, maaseudun matkailuyrittäjät tekemät pitkää työpäivää. Hyvä niin.

Työtä voisi riittää koko vuodeksi, ja investoinnit olisivat tehokkaammassa käytössä, jos matkailukausi olisi pitempi.

Kuuden viikon mittainen lomasesonki ei ole mikään luonnonlaki. Jos alueen maaseutumatkailuyritykset päättävät yhteistuumin tarjota palveluitaan myös syksyllä, talvella, keväällä ja alkukesällä, matkailijan on helppo tulla paikalle.

Muutos ei tapahdu itsestään. Matkailija

haluaa tietää, millaista maaseudulla oikeastaan on pimeimpään aikaan.

Pimeää, kurjaa ja märkää? Vai hiljaista ja

rauhallista, saunailtoja, hirvipaistia ja huurteisia

aamuja?

Onko majoituspaikassa takka? Voiko järvessä

uida avannossa? Saako ravintolasta kauden herkkuja? Mistä voi ostaa käsintehdyn puukon tai villapaidan?

Yhteinen markkinointi ja palveluiden sovittaminen yhteen voisi tuoda paremman kannattavuuden kaikille paikkakunnan matkailuyrittäjille. Ja parempaa palvelua asiakkaille. Ympäri vuoden.

rea.peltola@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF