UUTISTAUSTA Maanpuolustuspäivä
Maanpuolustustiedotus ilahduttaa isänmaallisia piirejä kerran vuodessa julkaisemalla tutkimuksen, joka osoittaa maanpuolustustahdon pysyneen Suomessa korkealla tasolla vuodesta toiseen.
Ilmiötä mitataan sarjalla kysymyksiä, joista yksi kuuluu jotakuinkin näin: Olisitko valmis puolustamaan maata ase kädessä siinäkin tapauksessa, että lopputulos on epävarma?
Tutkijaa kysymys askarrutti ja hän päätti esittää sen sekä 8-vuotiaalle kummitytölleen että 72-vuotiaalle isoäidilleen. Kun kumpikin vastasi hetkeäkään epäröimättä myönteisesti, tutkija alkoi todella pohtia, mitä kysymys ja vastaus lopulta oikein mahtavatkaan mitata.
Tarina kerrottiin viime viikolla Finlandia-talolla, minne puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen oli koonnut parisataa nuorta vaikuttajaa kuulemaan esityksiä maanpuolustuksen ajankohtaisista ongelmista.
Komentajan todellinen ongelma on tämä: jos koko maata todella aiotaan puolustaa sotilaallisesti, siihen tarvitaan vähintään 230 000 asekuntoista taistelijaa. Koska näin suuren ammattiarmeijan ylläpitäminen on taloudellisesti mahdotonta, on koulutettava reservi. Siihen tarvitaan yleistä asevelvollisuutta. Reservi on myös varustettava, sillä ilman nykyaikaista aseistusta taistelijat koulutetaan vain tuhottaviksi.
Tästä ei viime viikolla kuitenkaan puhuttu sanaakaan. Aihetta lähestyttiin vaihteeksi aivan toisenlaisista näkökulmista. Sitran yliasiamies Mikko Kosonen lyttäsi maan rakoon poliittisen johdon kyvyn tuottaa päätöksiä ja byrokraattisen valtionhallinnon kyvyn sopeutua ketterästi ajan muutoksiin.
Dosentti Mikko Salasuo todisti, kuinka pääesikunnassa varusmiespalvelua varten luoduista hienoista ja oikeista strategioista ei varusmieskoulutuksen arjessa usein näy kuin korkeintaan kalpea häivähdys. Tähän hän oli päätynyt kolmen kuukauden mittaisen osallistuvan havainnoinnin perusteella.
Salasuo ei tullut tilaisuuteen tarjoamaan valmiita ratkaisuja, vaan esittämään hyviä kysymyksiä. Niitä tuli koko joukko:
Kun talvi- ja jatkosodan suuret kertomukset eivät enää motivoi varusmiehiä, mistä löytyvät palveluksen suorittamisen uudet, modernit perustelut?
Jos reserviin halutaan ikäluokan parhaat, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kelpaa – pyöreille, soikeille tai muuten väärän muotoisille?
Armeija ehkä haluaa ikäluokan parhaat, mutta haluavatko ikäluokkansa parhaat armeijaan?
Miten yksilöllisyyttä korostavana aikana tehdään joukkona toimimisesta myönteinen ja antoisa kokemus?
Ja onko varusmieskoulutuksen tavoitteena luoda täysivaltainen kansalainen vai täysiverinen tappaja?
Kun kiusallisten kysymysten esittämisessä oli päästy hyvään alkuun, loppu olikin pelkkää ilotulitusta. Tutkijat, diplomaatit ja ammattisotilaat saattavat vuosikymmeniä puuhastella enemmän tai vähemmän uskottavien uhkakuviensa kanssa ja etsiä niihin vastalääkkeitä, kun yhtäkkiä vastaan kävelee amatööri, joka muutamalla sanalla sotkee heidän valmiit piirustuksensa.
Monesti herättäjänä toimii poliittisesta oikeaoppisuudesta piittaamaton taiteilija – nyt roolin otti itselleen kirjailija Sofi Oksanen. Huolellisesti valmistellulla esityksellä hän osoitti, kuinka sanojen ja mielikuvien avulla on mahdollista tuhota kokonaisilta kansoilta niiden olemassaolon ydin: identiteetti ja oman arvon tunto. Ja kuinka tuolloin eivät puolustustaistelun ytimessä suinkaan ole aseet eivätkä armeijat, vaan kieli ja kulttuuri.
Sellainen maa, jonka vain harvat osaavat sijoittaa maailmankartalle, voidaan helposti pyyhkäistä kartalta kokonaan, kirjailija täräytti. Niille, joista ei tiedetä mitään, voidaan myös tehdä mitä tahansa.
Valtion imago ja sen kansainvälinen tunnettuus ovat maanpuolustuskysymyksiä! Siksi pienet maat ovat aina uhanalaisessa asemassa – suurten maiden ylivoimaisia mielikuvakoneistoja vastaan niiden on vaikea taistella.
Kaikkien aikojen ensimmäinen maanpuolustuspäivä oli hyvä alku. Eikä tämä jää tähän, lupasi komentaja istunnon päätteeksi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
