vierasyliö Kohti kestävämpää ruokailua

Ruokailu ja raaka-ainevalinnat ovat muuttuneet yhä energia-, vesi- ja materiaali-intensiivisemmiksi. Kehitys on mennyt sekä ilmaston että terveyden kannalta väärään suuntaan.

Jos söisimme nykyisten

ravitsemussuositusten mukaisesti, pienenisivät syömisen ympäristövaikutukset, samoin vyötärömakkarat ja elintapasairauksien hoitokustannukset.

Ravinto ja syöminen ovat

tärkeä osa kestävää arkea.

Kuluttajan kaikista ympäristövaikutuksista runsas kolmannes aiheutuu ruokailusta, ilmastovaikutuksista noin neljännes ja rehevöittävistä vaikutuksista 70 prosenttia.

Me kulutamme, tai paremminkin syömme, yli varojemme ja yli maapallon kantokyvyn.

Energian ja ruuan kulutus määrittelevät ekologisen jalanjälkemme, joka nykyisellä kulutuksella ei ole kestävällä tasolla. Keskimääräisellä länsimaisella ruokavaliolla tarvitsemme vuonna 2050 kaksi maapalloa tyydyttämään yli yhdeksän miljardin ihmisen nälän.

Samaan aikaan viljelyskelpoinen maa ja vesivarannot pienenevät. Yhtälön ratkaisuja on etsittävä joka puolelta, myös Suomesta.

Kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelma (Kultu) luo suuntaviivoja vähähiiliseen ja resurssitehokkaaseen tulevaisuuteen uusin ohjauskeinoin ja konkreettisin avauksin.

Ohjelmassa keskitytään erityisesti kulutuksen muutoksiin, sillä tuotannon, tuotteiden ja jalostusketjujen muutokset eivät yksin enää riitä. Nykyisiä huikeita kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteita (80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 määrästä) ei voida saavuttaa, elleivät kulutustavat muutu niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla.

Ravintoon, asumiseen ja liikkumiseen liittyvä kulutus aiheuttaa yli 70 prosenttia kaikista yksityisen kulutuksen ilmastovaikutuksista.

Kultu-ohjelma tarkastelee näiden kolmen osa-alueen sekä julkisten hankintojen ohjauskeinoja arjen kestävyyden edistämiseksi, ilmastopäästöjen leikkaamiseksi ja elämänlaadun parantamiseksi.

Ruuankulutus on osa-alue, jota ei ole tähän mennessä ohjailtu valtiovallan toimesta muilla kuin terveyskriteerein. Ruuan osalta helppoja päästövähennyskikkoja ei juurikaan ole – insinöörivoimalla ei voida pienentää ruuantuotannon ympäristövaikutuksia riittävästi.

Ruuan suurimmat ilmasto- ja muut ympäristövaikutukset ovat tuotantopäässä, siis maatiloilla, joissa päästövähennyspotentiaalia on, mutta ei niin huikeasti. Lisäksi ruuantuotanto on biologiaa, ja siihen liittyy aina hallitsemattomia epävarmuuksia kuten sään vaihteluita.

Muilla sektoreilla tuotanto-teknologiset ratkaisut ovat helpompia, ja niitä on tehtykin jo melko paljon. Silti pelkillä teknisillä ratkaisuilla ympäristöongelmia ei pystytä ratkomaan.

Ruokailun ympäristövaikutus tulee lautasen sisällöstä, se riippuu siitä mitä pääraaka-aine on. Raaka-ainevalinnat ratkaisevat siis ruokailun ympäristövaikutukset, jalostuksen, kuljetuksen ja pakkauksen osuus on pienempi.

Kasvispainotteinen, sesonginmukainen ruokavalio, jossa proteiini on mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittavaa, olisi paras ilmaston kannalta.

Ruokatottumuksien muuttaminen kestävämmäksi saattaa olla haastavin osa-alue yksityisen kansalaisen ympäristöjäljen tekijöistä. Jokainen päivä on syötävä, siksi viisaita valintoja on osattava tehdä monta kertaa päivässä.

Syöminen on henkilökohtainen asia ja ruokatottumukset ovat hyvin yksilöllisiä. Kaipaamme vaihtelua ja monipuolista ruokavaliota. Lisäksi kuluttajilla on vielä melko vähän tietoa ja osaamista toteuttaa vähähiilisiä syömisratkaisuja.

Ruuan kulutuksen ohjaus ympäristöperustein on uutta, mutta ei mahdotonta. Onhan meidät parissakymmenessä vuodessa opetettu syömään salaattia ja vähentämään kovia rasvoja ja suolaa – nyt meidät pitäisi opettaa syömään enemmän sesonginmukaisia kasviksia ja ympäristöä vähemmän kuormittavaa eläinperäistä proteiinia.

Myös ruokamäärien kohtuullistaminen olisi niin terveyden kuin ympäristönkin kannalta hyvä asia.

Ravinnonkulutusmallien muuttaminen onnistuu kun uusista vähähiilisistä vaihtoehdoista saadaan valtavirtaa ja haluttua. Ympäristömyötäisemmät ruuan kulutusvalinnat muuttavat myös tuotantoteknologiaa kestävämmäksi.

Kultu-ohjelma esittää useita käytännön toimenpiteitä ja rahoittaa kokeiluhankkeita kestävän syömisen edistämiseksi.

Yksi tärkeimmistä on hyvän syömisen lautasmalli, joka yhdistää terveellisen ja ympäristöystävällisen syömisen. Ohjelma esittää myös toimia ruokahävikin estämiseksi niin kotona kuin ammattikeittiöissäkin.

Kuluttajan kannalta nopein ja yksinkertaisin tie parantaa ruokailun ympäristöjälkeä on lopettaa syömäkelpoisen ruuan haaskaus.

Ympäristön kannalta hyvin syövä ihminen ei jää paitsi mistään, päinvastoin. Tuore kausiruoka on maultaan ylivoimaista ja vaihtelevaa. Ja ympäristöystävällinen ruoka tarkoittaa myös hyvää oloa, sillä ympäristöystävällinen ja terveellinen ruoka käyvät käsi kädessä.

Ympäristöystävällinen syöminen ei ole vaikeaa; se on pieniä valintoja, ajatuksella. Kyse on kohtuullisesta ja viisaammasta kulutuksesta.

Isoäitiemme ruokakulttuurissa arvostettiin ruokaa, elettiin sesongissa, osattiin säilöntä- ja ruuanvalmistustavat, eikä haaskattu ruokaa – sama ajatus pitäisi istuttaa uudelleen nykysukupolville.

Kestävän tuotannon ja kulutuksen ohjelma luovutetaan tänään ympäristöministeri Ville Niinistölle. Ohjelma on luettavissa internetsivuilta: www.ymparisto.fi

MARJA INNANEN

Kirjoittaja on elintarvikeylitarkastaja maa- ja metsätalousministeriössä.

Avaa artikkelin PDF