Nuoret maatalousyrittäjät kaipaavat tukea

Euroopassa on aloitettu keskustelu EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (cap) uudistuksesta vuodesta 2013 alkaen. Samalla keskustelua käydään myös talouskriisin työllisyysvaikutuksista nuoriin. Euroopan unionin tulisikin tukea maatalousyrittäjyyttä Euroopassa panostamalla etenkin nuoriin ja aloitteleviin maatalousyrittäjiin.

Nuoria, alle 35-vuotiaita maatalousyrittäjiä, on Euroopassa vain kuusi prosenttia, ja joka kolmas maatalousyrittäjä on jo yli 65-vuotias. Suomessakin alle 35-vuotiaita maatalousyrittäjiä on vain 9,1 prosenttia kaikista maatalousyrittäjistä.

Keskusteluihin maatalouspolitiikan uudistuksesta tulisi ehdottomasti lisätä nuorisoulottuvuus. Cap-uudistus on komission ehdotuksen myötä tuomassa asiaan parannuksia. Lisäksi painopisteen tulisi siirtyä entistä enemmän kansallisten tukien sijaan EU-varoista maksettaviin tukiin.

Euroopassa usein unohdetaan, että Suomen (kuten myös Ruotsin) maantieteellinen sijainti on maataloudelle haasteellista lyhyen kasvukauden takia.

Tämän lisäksi haasteita lisäävät maatalouden rakenne sekä Euroopan korkeat laatuvaatimukset. Suomalaiset maatalousyrittäjät ovatkin täysin riippuvaisia maataloustuista.

EU-jäsenyyden myötä alan rakennekehitys on voimistunut Suomessa. Samalla talouden kannattavuus on kuitenkin pysynyt heikkona.

Yleistrendinä maatilojen lukumäärä jatkaa laskuaan samalla, kun tilojen koko vain kasvaa. Tulevaisuudessa Suomen noin 55 000 maatilaa hupenevat entisestään suurtilojen vallatessa alaa.

Euroopan parlamentissa huhtikuussa 2012 järjestetyssä asiantuntijaseminaarissa pohdittiin maatalouden tulevaisuusnäkymiä nuorten maatalousyrittäjien näkökulmasta.

Nykyisellään maatalousyrittäjyyteen tarjolla olevat kannustimet ja tuet eivät ole riittäviä. Maatalousyrittäjyys ei houkuttele uusia sukupolvia.

Tulevaisuus lupaa kuitenkin hyvää suomalaisille maatalousyrittäjille.

Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan hakijamäärien kasvu osoittaa kiinnostusta yhä löytyvän. Samalla panostus vihreään maatalouteen ja uusiutuvaan energiaan yhdessä muuttuvien kulutustottumusten myötä (muun muassa lähi- ja luomuruoka) ovat Suomen maataloudelle mahdollisuus. Rakennemuutosta tarvitaan kuitenkin edelleen.

Euroopan tasolla on tärkeä päästä ratkaisuun pitkän aikavälin eurooppalaisen maatalouspolitiikan suunnasta. Yleisesti tulisi pohtia myös sitäkin, kuinka kestävää tukiaisiin perustuva maatalous loppujen lopuksi on.

Eurooppa on moninainen, eikä yksi ratkaisumalli ole mahdollinen eikä toivottavakaan. Toisen maailmansodan jälkeisen Euroopan maatalouspolitiikka perustui ruokaturvalle ja elintarviketuotannon riittävyyden takaamiselle.

2010-luvulla EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tulee huomioida myös maatalouden ikäkriisi. Nyky-Euroopan maatalous on elintarviketuotannon lisäksi myös maankäyttö- sekä työpaikkapolitiikkaa. Tulevaisuuden Eurooppaa rakennetaan kestävästi vain laajemman kokonaismallin varaan.

Mitro Repo

Euroopan parlamentin jäsen

S&D-ryhmä

Avaa artikkelin PDF