Kuva Kekkosesta, äidistäja lehmästä innoitti taiteilijaa
Liksomin teosten innoittajana on kuva hänen äidistään juttelemassa Kekkosen kanssa Pellon maatalousnäyttelyssä. ”Kuvaa olen tuijotellut koko lapsuuteni”, Liksom kertoo. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoUrho Kekkonen on kiinnostanut taiteilija Rosa Liksomia lapsesta asti.
Liksomin isä otti Pellon maatalousnäyttelyssä vuonna 1968 valokuvan, jossa äiti ja Kekkonen juttelevat perheen Kerttu-lehmän äärellä.
”Kuva on ollut siitä lähtien ja on vieläkin pirttimme piirongin päällä”, Liksom kertoo.
Nyt kuva sai kunniapaikan taiteilijan Presidentti-näyttelyssä Tamminiemessä.
Näyttelyssä museon kahviossa on noin 50 Kekkos-aiheista maalausta ja posliinityötä. Värikylläisissä ja karikatyyrimäisissä tauluissa esiintyy Suomen historian tärkeitä tapahtumia Etykistä valtiovierailuihin ja epävirallisempiin kalareissuihin.
Urheilukin on tietysti esillä, kuten maalauksissa Seurasaaren lenkeistä ja Lapin hiihtoretkistä.
”Lenkkeily Seurasaaressa kuului oleellisesti presidentin päiväohjelmaan”, museonhoitaja Aino-Maija Kaila toteaa.
Näyttelyn käsikirjoitus perustuu Risto Kauton kirjaan ”Päiväkirja – Urho Kekkosen henkilösuhteita”, johon on koottu presidentin päiväkirjamerkintöjä.
Osa teoksista on ilkikurisiakin. Eräässä taulussa Kekkonen esiintyy naama punaisena Neuvostoliiton valtiovierailun jäljiltä.
Kailan mukaan kävijät eivät ole kokeneet, että maalaukset olisivat mitenkään loukkaavia.
”Näyttely on äärimmäisen kunnioittava, mutta siinä on huumoria, lämpöä ja tiettyä oivaltavuutta.”
Vierailijat ovat Kailan mukaan pitäneet dialogia Liksomin teosten ja museon autenttisen ympäristön välillä mielenkiintoisena.
”Maalauksilla voi näyttää erilaisia puolia kuin esimerkiksi valokuvilla.”
Kekkonen kaikessa ristiriitaisuudessaan on Liksomin mielestä mielenkiintoinen ja inspiroiva persoona. Taitelija listaa kiehtoviksi piirteiksi esimerkiksi karismaattisuuden, huumorintajun, älyn, jääräpäisyyden, uteliaisuuden ja kansainvälisyyden.
Liksomin lapsuudenkodissa suhtautuminen Kekkoseen oli kahtiajakautunut.
”Isäni ja äitini olivat kekkoslaisia, ja muissa talomme asukkaissa oli voimakasta kekkosvastaisuutta. Kekkonen herätti siis rajuja tunteita kuolemaansa saakka ja tietysti aina näihin päiviin asti.”
Tänä vuonna Kekkonen näkyy kulttuurikentällä laajemminkin. Varkauden teatterissa Kekkonen pääsee syksyllä näytelmään ja Ilmajoen musiikkijuhlilla kesäkuussa oopperaan.
Kekkosen kuolemasta on kulunut jo melkein 30 vuotta. Mikä hänessä kiehtoo vielä 2000-luvulla?
Aino-Maija Kailan mukaan suosion takana on Kekkosen karismaattinen persoona ja iso merkitys Suomen historiassa. Kekkosen aikana presidentin valtaoikeudet olivat toista kuin nyt.
”Hän oli lähes vuosisadan mittainen ja koko ajan tekemässä itsenäistä Suomea.”
Näkökulmia riittää yhä edelleen.
”Se on niin suuri aarrearkku, josta ammentaa.”
Uudelle sukupolvelle Kekkonen on edelleen jonkinlainen ilmiö. Kaila kertoo, että 6-vuotias museovieras on kirjoittanut vieraskirjaan: ”Kekkonen on paras”.
EMILIA LAVONEN
Rosa Liksomin näyttely
”Presidentti – kohtauksia presidentti
Kekkosen elämästä” Urho
Kekkosen museo Tamminiemessä
Helsingissä vuoden loppuun saakka.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
