Kaupungeissa ollaan tyytyväisempiäpalokunnan toimintaan kuin maaseudulla
Palokunnan vasteaika, eli saapuminen paikalle, on lyhentynyt eniten Keski-Suomessa. Vuonna 2001 palokunnalla kesti keskimäärin 14 minuuttia 25 sekuntia. Vuonna 2010 aika oli 9 minuuttia ja 49 sekuntia. Raisa Kyllikki Karjalainen Kuva: Viestilehtien arkistoKuntajohtajat ovat sitä tyytymättömämpiä pelastustoimen palveluiden tasoon, mitä maaseutumaisempi kunta on, ilmenee Kuntaliiton teettämästä tutkimuksesta.
Kaupunkien kuntajohtajista 65 prosenttia pitää pelastuspalveluja hyvinä. Maaseutukunnissa hyväksi palvelut näkee 49 prosenttia kyselyyn vastanneista.
Kyselyssä selvitettiin, mitä vaikutuksia pelastustoimen alueellistaminen on tuonut. Pelastustoimi siirtyi vuonna 2004 kunnilta alueellisten laitosten hoitoon.
Maaseudun kuntajohtajien vastauksissa keskittäminen keskuskuntaan nousi voimakkaasti esille.
”Alueellisessa pelastustoimessa vakituinen palokunta on vain isoilla paikkakunnilla. Uusia paloasemia on rakennettu vain kaupunkeihin”, kommentoi yksi kuntajohtaja.
Suuret isäntäkunnat sen sijaan ovat tyytyväisiä.
”Palvelutaso on noussut resurssien selkeällä koordinoinnilla”, vastasi eräs kuntajohtaja. Toisin sanoen palveluja on siirretty maaseudulta keskustaan.
Tutkimuksen tehneet yliopistotutkija Olavi Kallio Tampereen yliopistosta ja rehtori Reijo Tolppi Kemi-Tornion ammattikorkeakoulusta antavat kuitenkin hyvän meriselityksen.
”Tilastot eivät tue kuntajohtajien kokemuksia palveluiden heikkenemisestä”, Kallio sanoo.
Palokunnan vasteaika, eli aika hälytyksestä pelastajien saapumiseen on pienentynyt jokaisella tutkitulla alueella.
Keskiarvon paraneminen ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö kaikkein harvaan asutuimmilla alueilla palokunta voisi saapua aiempaa hitaammin.
Mutta myös kaikkein hitaimman tuloksen vuonna 2001 saaneessa Kainuussa on palokunnan saapumisaika vähentynyt selvästi. Vuonna 2001 tehokas yksikkö saapui paikalle keskimäärin 17 minuutissa. Vuonna 2010 aika oli nipistetty 13 minuuttiin 56 sekuntiin.
”Viisi minuuttia saapumisajassa on elävän ja kuolleen uhrin ero”, Tolppi tiivistää.
Tärkeät pelastajat Kainuussa ovat vapaaehtoiset palokunnat VPK:t.
”Kainuussa väki on vähentynyt, mutta siellä on edelleen VPK pystyssä. VPK-laitos ei ole rapautunut, vaan kattaa noin 90 prosenttia Suomen pinta-alasta”, Tolppi sanoo.
Pelastusjohtajat näkevät asian toisin kuin kuntajohtajat. Keskittämistä on pakko tehdä, koska maaseutualueilta väki ja maatalous vähenee. Kaupungeissa väki lisääntyy. Samalla siirtyvät riskit, joten resursseja on pakko siirtää.
Kallion mukaan muutokset näyttäytyvät kuntavastaajien arvioissa palveluiden heikentymisenä, vaikka ne ovat riskien arvioinnin jälkeen perusteltuja.
”Kuntajohtajia ei kuulla riittävästi, eivätkä he saa tietoa päätösten perusteista. Tässä yhteistyön pitää parantua”, Kallio sanoo.
AIMO VAINIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
