MT:n Eurooppa-kirjeenvaihtajan tv-sarja pohjustaa kesän eurovaaleja

Nina Rahkola ja Tapio Nurminen tekivät syväsukelluksen viiden euromaan sielunmaisemiin – ja pyysivät haastateltavia hahmottelemaan sen tabletille. 

Millainen olisi Euroopan unelmakartta? Toimittajat Nina Rahkola ja Tapio Nurminen matkustavat viiteen EU-maahan: Suomeen, Puolaan, Kreikkaan, Ranskaan ja Alankomaihin.

Kaksikko halusi selvittää, mikä meitä eurooppalaisia yhdistää – vai yhdistääkö mikään – ja millaisesta tulevaisuudesta mantereen eri kolkissa Euroopan parlamentin vaalien alla unelmoidaan.

Luvassa on yllättäviä näkökulmia, repeävää naurua, pelonsekaisia tunteita sekä puhdasta hämmennystä, kuuluu ohjelman lupaus.

”Tämä ei ole ryppyotsainen sarja. Aikoinaan mietimme Ninan kanssa, miten kannattaisi lähestyä EU-vaaleja ja ymmärtää, mitkä asiat liikuttavat ihmisiä eri puolella Eurooppaa. Mistä lähtökohdista uutta parlamenttia lähdetään äänestämään”, MT:n Eurooppa-kirjeenvaihtaja Nurminen sanoo.

Miten tehdä ohjelma lähestyvistä europarlamenttivaaleista niin, että suuri yleisö kiinnostuisi kesäkuun äänestyksestä?

”Unelmakartta-ajatus lainattiin naistenlehdistä. Tekemisen myötä perusidea muuttui niin, että pyysimme haastateltaviamme piirtämään tabletille, minkälaista Eurooppaa kukin heistä haluaisi.”

Vastaajiksi haettiin poliittisia ja yhteiskunnallisia vaikuttajia eri maissa, jotta nähdään, minkälainen tilanne eri maissa on. Kreikka, Ranska ja Alankomaat (Hollanti) ovat vielä tulossa ensikatseluun YleTV1:ssä maanantaisin klo 19.30. Kaikki osat ovat katsottavissa Yle Areenasta.

”Kaikkia 27 jäsenmaata ei voi tehdä, viisi on vielä hallittavissa. Jokainen maa edustaa jotakin erityistä”, Nurminen sanoo.

Puola on vuonna 2004 tulleen porukan johtajamaa, missä monet Itä-Euroopan haasteet yhä näkyvät.

Kreikka suhtautuu Välimeren maiden tavoin eri lailla sääntöihin, maa on kokenut velkakriisin ja kokee pakolaistulvan vaikutuksia.

Ranska edustaa neljää suurinta jäsenmaata. Tällä kertaa mukaan ei otettu ennalta arvattavaa Saksaa.

Alankomaat taas edustaa taloudellisen katsantonsa kautta lähinnä Suomea ja on sitä kautta meitä lähellä oleva.

Myös sittemmin tasavallan presidentiksi valittu Alexander Stubb saatiin viime syksynä mukaan.

”Häneltä kysyttiin eurooppalaisesta identiteetistä, onko sitä? Stubbin sanomisissa on sellaista realismia, jota hänellä ei ollut vielä 15 vuotta sitten – näkymä ei enää ole niin ruusuinen. Hän visioi mielenkiintoisesti EU:n tulevaisuutta ja sitä, mihin sen jäsenenä tulisi keskittyä ja mihin ei.”

Nurminen poimii MT:n lukijoita ajatellen Puolaa käsittelevän sarjan kakkososan mielenkiintoisimmaksi.

”Olimme siellä juuri silloin, kun Donald Tusk oli voittanut vaalit. Tapasimme maaseudulla nuoren viljelijän, sittemmin maatalousministeriön valtiosihteeriksi nousseen Michał Kołodziejczakin. Hänellä on jyrkkä näkemys EU:n vihreän siirtymän ohjelmasta (green deal) ja Ukrainan jäsenyydestä.”

Ranska-jaksoa Nurminen pitää myös silmiä avaavana. Siinä EU-parlamentin Renew-ryhmän puheenjohtaja Valerie Hayer tarttuu suomalaisille arkaan aiheeseen.

”Hänet nostettiin Ranskassa Renewn kärkiehdokkaaksi maaseututaustan vuoksi. Tämä liittyy eurooppalaisten viime kuukausien kapinointiin. Hayerin mielestä EU tarvitsee lisää omia resursseja ja yhteisvelkaan perustuvia rahastoja, mitä Suomessa taas vastustetaan.”

Eurooppa-kirjeenvaihtaja Nurminen on mukana MT:n EU-vaaliuutisoinnissa. Perinteisen vaalipaneelin sijaan MT tekee touko-kesäkuun vaihteessa neljä MT Live -vaalikeskusteluohjelmaa. Niissä haastetaan kahta eri puolueiden EU-vaaleissa ehdolla olevaa kärkiehdokasta. Tapio Nurminen juontaa lähetykset.

”Eurooppalaisittain on mielenkiintoista nähdä, kasvaako EU:n oikea laita niin paljon, että se voi vaikuttaa parlamentin ja myös komission päätöksentekoon. Jos voi, se tuntuu myös maatalous- ja metsäpolitiikassa”, Nurminen muistuttaa.

Syksyllä pitkäaikaiselta Saksa- ja Eurooppa-kirjeenvaihtajalta ilmestyy Saksaa käsittelevä kirja.

”Yritän 30 vuoden kokemuksiini pohjaten selittää, miksi Saksan on viime vuosina toiminut tavalla, jota on sekä ihasteltu että paheksuttu. Pyrin kertomaan pieni pilke silmäkulmassa myös oman näkemykseni siitä, mitä saksalaisuus on ja mitä se ei ole.”