Tekniikka säästää ihmistyötä aktiivitallissa
Active horsen kaikilla hevosilla on kaulapannat. Ruokinta-automaatti tunnistaa niistä eläimet ja jakaa yksilölliset annokset. Pia Sipilä pitelee Unikon Eemiliä. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoLOHJA (MT)
Pia Sipilä ja hänen vanhempansa Marjut ja Martin Lilius päättivät perustaa hevosyrityksen kolme vuotta sitten. Active horse Oy -niminen talli majoittaa yksityisomisteisia harrastehevosia.
Tallirakennuksen tyyppi on Suomessa vielä harvinainen aktiivitalli. Se merkitsee pihattoa ja aitausta, jossa hevoset oleilevat vapaana laumana. Villihevoslaumaa jäljittelevän sosiaalisen elämän ohella aktiivitallien ajatuksena on automatisoida ruokinta ja lannanpoisto.
Active horsen erikoisuutena on lisäksi hevosten kengättömyys.
”Se pikkuisen rajaa asiakaskuntaa, mutta positiiviseen suuntaan”, Sipilä sanoo.
Hän tulee asiakkaiden kanssa hyvin toimeen, kun nämä ajattelevat hevosenhoidosta samoin kuin yrittäjä itse.
Tallin paikka löytyi Lohjalta etsinnän jälkeen. Osoittautui, etteivät kaikki kunnat ole kovin hevosystävällisiä. Nurmijärvellä 18 hehtaarin tila ei ollut riittävän suuri, koska siellä tallialueen on sijaittava vähintään 300 metrin päässä lähimmästä asuinnaapurista.
Rakentaminen kesti alle vuoden. Keväällä 2011 alkaneet maanrakennustyöt olivat koko talliprojektin mittavin osuus. Hevosten terveydelle on tärkeää, etteivät jalat vello savessa. Siksi koko tarha on pohjustettu vahvalla sepelikerroksella.
Puurakenteiset seinät toimitettiin samana kesänä suurina elementteinä, eikä pystytys kestänyt kuukautta pidempään.
Ainoa pettymys oli sisäpinta. Tallitoimittaja olisi tarjonnut raakaa puuta, mutta Sipilä vaati vaneria. Hänen kokemuksensa mukaan hevoset järsivät paljaat puupinnat nopeasti tohjoksi.
Aktiivitalli säästää työtä. Pihaton kuivikematto tyhjennetään pienkuormaajalla rekkalavalle. Ruokinta-automaatti tunnistaa hevoset kaulapannasta ja antaa kullekin yksilöllisen annoksen rehua. Vesiautomaatti pitää kovimmillakin pakkasilla huolen, ettei ämpäreitä tarvitse kanniskella.
Tekniikasta huolimatta aktiivitalli tuli halvemmaksi kuin perinteinen karsinatalli, sillä kalliita karsinapaikkoja rakennettiin vain neljä. Ne ovat erityistilanteita kuten hoitoa, uusia tai sairaita hevosia varten. Tallitekniikan kustannukset olivat alle 10 prosenttia koko potista.
Heinää tarjotaan syöttötelineeseen lasketusta paalista. Sitä on vapaasti saatavilla, mutta paali on kääritty verkkoon, etteivät hevoset syö sitä liian nopeasti. Paalin verkottaminen on aikaavievää työtä. Sipilä aikoo tutustua seuraavaksi heinäautomaattiin, joka sallisi yksilöllisen heinäruokinnan.
Martin Liliuksella on toive tallitekniikan kehittäjille. Aitauksesta on noukittava jätökset päivittäin tautiriskien välttämiseksi.
”Eikö Avantiin voisi saada kakankeruukonetta? Viinirypäleitäkin poimitaan koneilla.”
Erityisesti tallikäyttöön suunniteltu Avant-pienkuormaaja oli Martinin valinta. Pia olisi suosinut nelivetoista maataloustraktoria.
”Tämä on asiantuntijaorganisaatio. Kaikilla on mielipide, eikä kukaan anna periksi”, aiemmin liikkeenjohdon konsulttina työskennellyt Martin hymyilee.
Rakennusaikana tilalla oli noin yhdeksän hevosta. Sittemmin määrä on kohonnut neljääntoista. Lupaa on rakennusluvassa ”noin viidelletoista”. Se on sopivan joustava ilmaisu, poni kun ei ole sama asia kuin täysikokoinen hevonen.
Tilalla ennestään seissyt vanha tiilirakennus päätettiin säilyttää. Väliseinät purettiin ja rakennuksessa on nyt kaksi hoitokarsinaa, satulahuone sekä isäntäväen verstas.
”Jos olisin rakentanut uuden, olisin tehnyt isomman satulahuoneen”, Sipilä pohtii.
Uuden rakentaminen olisi tullut halvemmaksi, mutta vanhan säilyttäminen oli paitsi investointi, myös kulttuuriteko.
Maneesille on paikka ja rakennuslupa, mutta sen rakentamisen aika on myöhemmin.
Hevoslaumassa on vain tammoja ja ruunia. Oriit ja tammat eivät sovi samaan aitaukseen, koska ei-toivottujen tiinehtymisien välttäminen olisi vaikeaa. Toinen syy on turvallisuus. Asiakkaiden hevosenkäsittelytaidot vaihtelevat paljon.
”Oriit ovat pahimmillaan tosi vaarallisia, varsinkin tammojen seassa”, Sipilä kertoo.
Hänen mukaansa ruunat helpottavat uusien hevosten sopeutumista. Ne suhtautuvat tulokkaisiin avoimemmin kuin tammat.
Ensin uusi hevonen totuttelee muuhun laumaan omassa aitauksessaan. Sen jälkeinen sopeutumisvaihe voi näyttää hurjalta. Lauma ajaa vastatullutta ympäri aitausta eikä päästä sitä heti syömään. Vielä samana päivänä ruokailutila yleensä myönnetään, ja 2–3 päivässä meno rauhoittuu.
Välienselvittelyjen vuoksi aita on kevytrakenteinen. Toisten ahdistama hevonen ei joudu puserruksiin vaan voi viime kädessä väistää aidan läpi. Näin on käynyt kerran.
Talli rakennettiin Martinin liikkeenjohdon konsultoinnista kertyneillä varoilla. Nyt alkaa näyttää siltä, että yritys tuottaa yhden yrittäjän toimeentulon.
”Velattomuus on melkeinpä edellytys tällaisessa hommassa.”
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
