Kuntarakennelaki sai vauhtia
Kuntauudistusta runtataan nyt kiireellä. Hallintovaliokunnan lausunnon jälkeen esitys tulee täysistuntoon ja laki voimaan 1. heinäkuuta. ”Ei ihme, että oikeusoppineet ja kunnat ovat arvostelleet sen valmistelua”, sanoo valiokunnan puheenjohtaja Pirkko Mattila. Saara Olkkonen Kuva: Viestilehtien arkistoHallintovaliokunnan puheenjohtajuus ei kuulosta ehkä maailman menevimmältä työltä, mutta Pirkko Mattilalle (ps.) se oli toivepaikka.
”Taustani on Muhoksen kunnallispolitiikassa, ja tämä sopi siihen luontevasti”, kolmannen kauden kunnanvaltuutettu sanoo Maaseudun Tulevaisuudelle.
Sopi hyvinkin, sillä hallintovaliokunnan kuumin peruna on nyt kuntarakennelaista tehtävä mietintö. Sen kimppuun päästiin vasta eilen, kun perustuslakivaliokunta sai lopulta ponnistettua maailmaan oman lausuntonsa. Mietinnön tekeminen saattaa jatkua vielä tänään, mutta lain lopullinen hyväksyminen jää juhannuksen jälkeen.
Mattila ei ole tyytyväinen kuntauudistuksen valmisteluun, mutta se ei taida nyt auttaa.
”Luulen, että hallituspuolueet haluavat tämän eteenpäin.” Niillä on valiokunnissa ja eduskunnassa enemmistö.
Puheenjohtajaa sapettaa erityisesti se, että näin suuresti kuntakenttää ja sen itsehallintoa ravistelevaa uudistusta tehdään kiireessä.
”Oikeusoppineet ja kunnat ovat syystäkin arvostelleet sitä.”
Mattilakaan ei kerrassaan ymmärrä, mihin hallitus oikein pyrkii. Hän ei vastusta ilmiselvästi tarpeellisia kuntaliitoksia, mutta pitkien etäisyyksien alueilla ja toimivien kuntien kohdalla kyllä.
”Kunnat tekevät käytännössä kuitenkin ihan oikeita asioita ja juuri sitä hyvinvointivaltion työtä. Myös 1990-luvulla oli lama ja tehtäviä leikattiin rajusti, mutta silloin kunnat saivat työrauhan. Tässä hässäkässä ne eivät ehdi kehittää esimerkiksi elinkeinotoimintaansa lainkaan”, Mattila suomii.
Hallintovaliokunta kuulostaa byrokratian kehdolta, ja pykälätyö onkin sen – kuten koko eduskunnan – leipälaji.
”Kun lakeja säädetään, hallintoa tulee helposti lisää. Osa byrokratiasta täytyy vain hyväksyä, se on osa laillisuusvalvontaa.”
”Tuoreista tapauksista tämä on ihan ok esimerkiksi teurastajien tutkintovaatimuksissa.”
Sen sijaan aluehallintouudistuksen – avien ja elyjen muodostamisen arvioinnissa – muistakin valiokunnista lähti viestiä, että esimerkiksi tuotantorakennusten ympäristöluvissa ruuvia pitäisi löysätä ja valtaa antaa kunnille, esimerkiksi lomitusalueen isäntäkunnalle.
”Maanviljelijän pitää tietää saman tien, minne laittaa jätteet, mutta ydinvoimala saa luvan, vaikka jätteiden sijoittelusta ei ole tietoakaan. Sama turveluvissa: turvetta ei saa käyttää, vaikka suo on jo luokiteltu hyödynnettäväksi suoksi.”
Mattila pelkää, että luvituksen hitaus estää esimerkiksi maidontuotannon lisäämistä, vaikka viljelijä itse pystyisi siihen.
Mattilan ja monen muunkin tuntuma on, että ympäristöministeriö vetää turhan tiukkaa linjaa elykeskuksissa.
”Kuntiin ei luoteta. Ministeriöt voisivat tehdä enemmän yhteistyötä, ja nythän työ- ja elinkeinoministeri tarttuikin viestiimme, että myös byrokratian kustannukset pitäisi laskea mukaan lopulliseen laskuun. Hyvä hallinto on osa tulosta eikä jarru.”
Aluepolitiikka, syrjäseudut ja maatalous kiinnostavat, koska Mattila on toiselta koulutukseltaan maantieteilijä ja eduskunnassa myös maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen.
Maataloudessa byrokratian mielettömyys näkyy esimerkiksi pinta-alavalvonnoissa.
”Miksi viljelijää rangaistaan väärästä alasta, eikä karttojen piirtäjää? Olen suunnistaja ja tiedän, ettei karttojen piirtäminen ole niin vaikeaa.”
Maataloustuntumaa hän ottaa kiinteistöjohtajamiehensä kotitilalla, missä karkailee päivisin ”kolme tolloa vuohta”.
”Olisin voinut opettajan työssäni ottaa niitä enemmänkin, mutta eduskuntatyö katkaisi hyvin alkaneen vuohipaimenen urani.”
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
