vierasyliö Koirista etsitään epilepsiageeniä

Suomessa on kasvatettu

perinteisesti hyviä työkoiria. Suomenpystykorva on oiva

linnun haukkuja, ja lapinkoira sekä lapinporokoira ovat

toimineet kautta aikojen

poromiesten auttavina käsinä, vaikkakin nykyisin lappilaiskoiria pidetään useammin

vahti- tai seurakoirina.

Näiden rotujen jalostus on tuottanut luonteeltaan työhönsä

sopivia ja kaiken lisäksi kauniita

koiria, mutta samalla siinä

sivussa näihinkin rotuihin on kasaantunut perinnöllisiä

sairauksia.

Epilepsia eli vanhan kansan kaatumatauti on yksi koirissa esiintyvistä vitsauksista. Sekä suomenpystykorvissa että

lapinkoirissa on yksittäisten epileptisten tapausten lisäksi pentueita, joissa useampi yksilö sairastuu elämänsä aikana

epilepsiaan. Molemmista

roduista löytyy uroksia, joilla

on useammassa pentueessa epileptinen jälkeläinen.

Tämä koskee useammin uroksia kuin narttuja siksi, että hyvän uroksen jälkeläismäärät ovat usein huomattavasti

suuremmat kuin nartun.

Se ei johdu kasvattajien tai uroksen omistajien virheistä vaan siitä, että puhdasrotuisiin jalostuskoiriin on päässyt

rikastumaan epilepsialle altistavia geenivirheitä pikkuhiljaa, kun saman sukuisia koiria on käytetty rodun muodostamiseen ja ylläpitämiseen.

Epilepsia on myös ihmisten yleisin neurologinen sairaus

ja on arvioitu, että noin 40

prosenttia epilepsioista johtuu perintötekijöistä.

Ihmisen ja koiran perimät ovat hämmästyttävän samankaltaisia. Nyt geenitutkijat ovat ottaneet koiramme tutkimuksensa kohteiksi ja näkökulma onkin osoittautunut toimivaksi. Helsingin yliopistossa ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa toimiva tutkimusryhmä on

onnistunut professori Hannes Lohen johdolla tunnistamaan yhden uuden epilepsiageenin italialaisesta lagotto romagnolo -rodusta. Belgianpaimenkoirista

on paikannettu kromosomipaikka, jossa sijaitsee aiemmin tuntematon epilepsialle altistava

geeni.

Lagottokasvattajat hyötyvät jo geenilöydöstä, sillä he voivat testata kantavatko jalostukseen käytetyt yksilöt tätä rodulle tyypillistä pentuiän epilepsiaa aiheuttavaa geeniä.

Samanaikaisesti lapsipotilaista, joiden oireet ovat lähes identtiset lagottopentujen

kanssa, etsitään geenivirhettä koirista tunnistetusta geenistä.

Belgianpaimenkoirien

kohdalla itse geenivirhe on vielä

tunnistamatta, joten geenitestiäkään ei ole vielä tarjolla. Tutkimus on osoittanut, että belgianpaimenkoirien epilepsia on monitekijäinen tauti eli sen puhkeamiseen vaikuttaa

useampi geeni ja lisäksi

mahdollisesti ympäristötekijät.

Epilepsiatutkimus jatkuu ja

sitä tehdään laajalla rintamalla useassa eri rodussa ja kotimaiset rodut ovat olleet mukana alusta

alkaen.

Lagottojen ja belgianpaimenkoirien tulokset vahvistavat sen, että epilepsiageeni tai

oikeammin geenejä on olemassa

ja osa niistä on rotukohtaisia. Tulevaisuudessa epilepsiageenejä löytyy toivottavasti

lisää, mutta siihen tarvitaan koiranomistajien apua.

Omistatko koiran, joka

sairastaa epilepsiaa? Osallistumalla tutkimukseen voit

edistää sekä koirien terveyttä

sekä kenties auttaa myös

ihmislääketiedettä oikeiden epilepsiageenien jäljille.

Epileptinen kohtaus voi olla

hyvin lievä ja mennä nopeasti

ohi. Tässä erään omistajan

kuvailu koiransa paikallisalkuisesta kohtauksesta:

”Musti makasi sohvalla

vieressäni, yhtäkkiä nousi

rahille omituisesti huojuen.

Pidin koirasta kiinni ja Musti

nosteli pakonomaisesti etutassuja istuessaan ja ”jäykisteli”. Musti jatkoi tutinaa lattialla ja yritti nyt nostella takajalkojaankin, nojaten minuun koko

ajan. Musti ei selvästi kyennyt tekemään mitään, istui suu

auki ja seisova ilme päällä.

Koira normalisoitui ja kohtaus oli ohi kahdessa minuutissa.”

Osalla koirista tällainen paikallisalkuinen kohtaus yleistyy ja tällöin omistaja näkee koiransa kramppaavan lattialla jalat potkien, kuola valuen ja joskus koira virtsaa tai ulostaa alleen.

Tutkimusryhmää kiinnostaa

sekä hyvin lievät epilepsiatapaukset että vakavammasta sairaudesta kärsivät yksilöt.

Tutkimukseen ovat tervetulleita

näiden sairaiden lisäksi myös perusterveet metsästys- ja

kotikoirat. Epilepsian lisäksi

koiragenetiikan tutkimusryhmä tutkii myös muita

perinnöllisiä sairauksia kuten monessa rodussa esiintyvää

perinnöllistä harmaakaihia.

Sama näyte voi olla mukana

useammassa tutkimusprojektissa. Esimerkiksi tutkija

Eija Seppälän oma suomenlapinkoira Pepe antoi verinäytteen 3-vuotiaana vuonna 2007. Tuolloin Pepe oli perusterve, mutta vielä liian nuori varmaksi verrokkikoiraksi,

joten sen näyte tallennettiin DNA-pankkiin mahdollista myöhempää käyttöä varten.

Pepellä diagnosoitiin

perinnöllinen harmaakaihi 6-vuotiaana. Niinpä sen näyte on tänä päivänä mukana kaihitutkimuksessa. Koska se on ylittänyt keskimääräisen

epilepsian puhkeamisiän, sitä voidaan käyttää myös epilepsiatutkimuksessa terveenä

verrokkina.

Tutkimukseen voi osallistua lähettämällä koirastaan verinäytteen ja sen mukana koiran terveystiedot ja omistajan

yhteystiedot näytelomakkeella,

joka löytyy www.koirangeenit.fi

sivuilta. Näytelomakkeen ja näytteen lähetysohjeet saa myös laboratoriosta (09) 191 25680.

Sekä suomenpystykorvien

että lappalaiskoirien rotujärjestöt ovat tukeneet geenitutkimusta merkitsevällä tavalla muun muassa keräämällä

näytteitä ympäri Suomea.

Seuraava ilmainen näytteenotto

järjestetään Lappalaiskoirat ry:n erikoisnäyttelyssä Pellossa 31.3.–1.4.2012.

Toivottavasti moni lappilainen koiranomistaja koirineen piipahtaa näytteenotossa vaikka

ei olisi viralliseen näyttelyyn osallistumassakaan.

EIJA SEPPÄLÄ

Kirjoittaja toimii Suomen Akatemian tutkijatohtorina koiragenetiikan tutkimusryhmässä tutkien pääasiassa epilepsiaa useammassa eri rodussa.

Avaa artikkelin PDF