Suomalaiset itse omiin marjametsiin
Arktisten Aromien toiminnanjohtaja Simo Moisio kertoili viime elokuun Maaseudussa (MT 22.8.2011), että ”kotimaisten yritysten on hyvin vaikeaa löytää marjastajia” ja otsikko - Marjanjalostus riippuvainen ulkomaisista poimijoista.
En ole nähnyt ainuttakaan jalostajien metsämarjanpoimija ”työpaikkailmoitusta” lehdissä.
Kysyin viime vuonna sähköpostilla yhdeltä ”herkkujalostajalta”, mihin saa toimittaa puolukkaa, mitkä ovat marjan vaatimukset, mikä minimitoimitusmäärä, mikä on poimijahinta. Eipä vastattu moiseen uteluun?
Suomi on erikoinen maa, kun se ei osaa tätäkään asiaa hoitaa järkevällä tavalla.
Kannustavasti niin, että suomalaiset poimisivat marjat itselleen – kouluihin, laitoksiin ym. ja loput ns. jalostajille. Ja olisi aktiivista opetusta, kuinka marjoista saadaan helposti mehukkaita tuotteita. Oppilaitoksissa ja muissa laitoksissa olisi oltava valmiuksia säilyttää ja myös itse jalostaa marjasatoa.
Vaan Suomipas panostaa siihen, että maapallon toiselta puolen tulisi mahdollisimman
paljon väkeä metsiimme tekemään ilmaista hommaa ns. jalostajille – kutsuttuna.
Suomessa on vähän jalostajia. Mielestäni sokerihillon tekeminen ei ole vielä parasta jalostamista. Puolet sokeria ja puolet ulkomaista marjaa, kuten suomalaisissa kaupoissa näkee.
Jugurtissakin ne muutamat marjat ovat ilmeisimmin ulkomaisia.
Esimerkkinä virolainen
S-ryhmän x-tra ”Mansikkajogurtti” jossa 1,4 prosenttia on
marjaa. Siis 14 grammaa kilossa.
Mihin menee tuontipoimijoiden marjat. On halpamaista, jos ne lähtevät ulkomaille pakastettuna, todellisille jatkojalostajille. Ja tilalle tuodaan sitten ulkolaista marjaa.
Kun kutsutut marjanpoimijat eivät ole täällä kenelläkään töissä, niin nyt kaikki vaan metsiin, missä heitä on poiminnassa, ja ostamaan heiltä kunnon hintaan itselle marjoja, jos ei itse jaksa poimia.
Itsepäisesti itsenäisesti poimija
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
