Vaalipäivän varassa
Eilen tiistaina oli viimeinen mahdollisuus äänestää ennakkoon meneillään olevissa EU-vaaleissa. Monet ennusteet olivat lupailleet äänestysinnon tuntuvaa nousua, mutta ainakaan ennakkoäänestys ei näitä lupauksia täyttänyt.
Viisi vuotta sitten käydyissä EU-vaaleissa äänestysaktiivisuus ylsi hädin tuskin 40 prosenttiin. Kuusi kymmenestä äänioikeutetusta ei vaivautunut ottamaan kantaa yhteisiin asioihin.
Alhaista äänestysaktiivisuutta perustellaan usein sillä, että äänestämättä jättäneet eivät kaipaa muutosta nykyoloihin. EU-vaalien surkeat äänestysprosentit kertovat kuitenkin enemmän EU-demokratian kriisistä.
Meneillään olevissa vaaleissa puolueet ovat asettaneet ehdolle kärkinimiään. Lisäksi vaalikeskusteluissa ei ole ollut pulaa tärkeistä aiheista. EU-maiden talousongelmia ei ole selätetty, ja Ukrainan kriisi on tuonut myös turvallisuuspolitiikan päätöksenteon ytimeen.
Miksi vaali-into ei sitten tartu kansalaisiin?
EU:n päätöksenteko koetaan ilmeisesti edelleen etäiseksi ja sen vaikutukset byrokraattiseksi pieniin asioihin puuttumiseksi. Ehkäpä suomalaismeppien vaikutusmahdollisuuksiakin epäillään.
Tähän viittaa myös tänään julkaistava MT:n teettämä kysely. Valtaosa suomalaisista haluaisi suosikkipoliitikkonsa mieluummin kotimaan eduskuntaan kuin europarlamenttiin.
Kotimaan päätöksenteko onkin tärkeää, mutta sen ei pitäisi kilpailla huomiosta EU-tason vaikuttamisen kanssa. EU:n päätökset ohjaavat käytännössä valtaosaa kansallisesta lainsäädäntötyöstä.
Ei ole lainkaan merkityksetöntä, kuinka vahvan mandaatin suomalaiset euroedustajat saavat äänestäjiltä. Äänestämällä vaikutetaan myös siihen, mitkä asiat Suomen EU-politiikassa saavat eniten huomiota.
Suomalaisten yltäminen siedettäviin äänestyslukuihin on jäämässä sunnuntain eli varsinaisen vaalipäivän varaan. Kunnon loppukiri olisi nyt paikallaan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
