Toimittajalta Minä haluan tarjota töitä leipurille

Elintarviketeollisuusliiton jäsenilleen tekemä kysely kertoo lihateollisuuden

kannattavuuden painuneen pohjalukemiin. Meijeri- ja

leipomoteollisuudella ei mene juuri sen paremmin.

Kannattavuutta nakertavat kustannusten kallistuminen,

Venäjän EU-ruokaboikotti, tuonnin kasvu ja kauppojen

verissä päin käymä hintakilpailu asiakkaista.

Ruokayritysten kivirekeä tekevät vielä raskaammaksi

kuluttajien osto- ja ruokailutottumusten muuttuminen,

joka heijastuu päivittäistavaramarkkinoille. Ruoka ei mene

kaupaksi entiseen malliin,

koska ihmisillä ei ole rahaa

eikä ruokaa heitetä roskiin

entiseen tahtiin.

Mikään näistä syistä ei

liene kenellekään yllätys. Esimerkiksi ostoskäyttäytymisen muutos on globaali trendi,

joka on ollut Euroopassa

näkyvissä jonkin aikaa.

Suurilla kotimaisilla ruokayrityksillä soisi menevän

paremmin, koska ne ovat koko suomalaisen elintarvikeketjun menestyksen vetureita.

Kannattavuuskyselystä

selviää, millä keinoilla muita paremmin pärjäävät yritykset onnistuvat parantamaan

kannattavuuttaan ja nostamaan myyntiään.

Menestyksen hinta on

rankat sopeuttamistoimet eli suomeksi tuotantolaitosten sulkeminen ja irtisanomiset. Lisäksi yritykset ovat kyenneet uudistamaan toimintaansa, satsanneet tuotekehitykseen

ja investoineet tuotantolaitteisiin.

Kuluttaja siis käy yhä

harvemmin kaupassa, mutta useiden tutkimusten mukaan

kotimaisuus ja laatu ovat

tärkeitä ruuan ostoperusteita

heille, joilla on varaa tehdä päätöksiä muun kuin hintalapun mukaan.

Laatu ei synny itsestään. Se vaatii yrityksiltä aikaa, rahaa, osaamista ja sinnikkyyttä.

Jos yritys onnistuu näiden ominaisuuksien yhdistämisessä, kuluttaja on valmis

maksamaan tuotteista.

Kotimainen laatu ei saa olla sitä, että pakkauksessa herkullisilta näyttävät broilerinfileet paljastuvat kotona roippeiden

piilopaikaksi tai juusto on mauton kumipallo.

Leipomoidenkin soisi

miettivän tosissaan, miten kauppojen paistopisteiden

ulkomaiset pakastetaikinat selätetään.

Suurin osa kuluttajista tekee

ostokset iltapäivällä tai illansuussa, mutta tuoretta leipomoleipää tuodaan kauppoihin

aamulla. Ei ihme, että paistopisteiden tuoksu houkuttaa.

Voisivatko leipomoiden työntekijät joustaa yötyöstä, jos se lisäisi kotimaisen tuotteen kysyntää? Sen voisi ajatella turvaavan myös työpaikkoja.

Ihmisiä irtisanotaan kiihtyvällä tahdilla. Hallituksen

taloustalkoot käyvät kansalaisten kukkarolle.

Elintarviketeollisuus on Suomen neljänneksi suurin teollisuudenala, joka toistaiseksi työllistää 33 000 henkeä eli veronmaksajaa.

Alan työllistävää vaikutusta yritykset tai niiden työntekijät eivät osaa kertoa kansalaisille niin, että se menisi tajuntaan.

Voisivatko elintarvikeyritykset mennä sinne, missä ruokaa ostetaan eli kauppoihin keskustelemaan kuluttajien kanssa? Tai koulujen kotitalous-

ja yhteiskuntaopintunneille juttelemaan oppilaille, jotka jonain päivänä itse päättävät ostoskorinsa sisällöstä?

Minä haluan suosia suomalaisia elintarvikkeita. Haluan myös tietää, montako ihmistä ostamani ruoka työllistää.

Eikö sitä voi kertoa painamalla tietoa ruokapakkaukseen?

Avaa artikkelin PDF