”Maailma ei ole vielä valmis –mahdollisuuksia löytyy ne huomaavalle”
Tuore WTO-jäsen Venäjä on ulkoasiainministeriön (UM) osastopäällikön Matti Anttosen mukaan modernimpi eurooppalainen markkinatalous kuin millaisena monet suomalaiset sen pitävät. Kaupan ala on naapurissa jo yhtä suuri kuin valmistava teollisuus, ja palvelut työllistävät enemmän kuin joka toisen.
Seuraa lisää todisteita.
”Vähittäiskauppa on kasvanut viime vuodet 6–7 prosenttia. Ei samalla tavalla kasvavia ole muita Euroopassa.”
Venäläisillä on kännykkäliittymiä enemmän kuin maassa on ihmisiä. Se ohitti elokuussa ensi kertaa automarkkinoiden koossa vuosikymmeniä Euroopan kärkisijaa pitäneen Saksan.
Sen ympärille on syntynyt uusia palveluita: bensa-asemia, vakuutusyhtiöitä, huoltamoketjuja, varaosaliikkeitä, autokouluja.
”Toivottavasti jossain vaiheessa tulee teitäkin niiden autojen alle”, terävistä huomioistaan tunnettu diplomaatti sivauttaa.
Tosin hänen omat kokemuksensa Moskova–Pietari-väliltä vuoden 1987 jälkeen osoittavat ainakin tämän pääväylän olevan paremmassa kunnossa kuin koskaan.
Naapurin talouskasvu takaa venäläisille mahdollisuuden kuluttaa, minkä MT:n lukijat ovat havainneet niin matkailussa kuin elintarvikkeiden viennissä. Maan keskiluokka on jo kasvanut viidennekseen väestöstä.
Anttonen veisi Venäjälle nykyistä laajemman kirjon erikoistuotteita.
”Suomalaisilla tuottajilla ja elintarvikkeilla on erittäin hyvä maine. Monelle pientuottajalle Venäjä olisi hyvä mahdollisuus.”
”Kävin ruokamessuilla. Voi, mikä määrä siellä oli pientuottajia Italiasta ja Espanjasta.”
Hän heittääkin pallon suomalaisille kaupan ketjuille, joista niin S- kuin K-ryhmä sekä Stockmann ovat vankasti asettuneet etenkin Pietariin ja Moskovaan.
”Ne voisivat profiloitua tarjoamalla erilaisia suomalaisia elintarvikkeita kuin mitä on kaupan kaikissa muissa isoissa marketeissa”, hän huomauttaa.
Yleisemminkin palveluiden ja teknologioiden vienti tarjoaa mahdollisuuksia: energiasektorilla bioenergia- ja energian säästöratkaisut, insinööritoimistot ja arkkitehtuuri, edellä mainitut, liikenteeseen liittyvät kauppa ja palvelut.
”Aika moni saa kauppaa, jos viitsii nähdä sen vaivan, että etsii asiakkaita. Eikä siinä haittaa, että puhuisi vähän asiakkaan kieltä”, hän kertoo havaintojaan suomalaisten yritysten onnistuneista vientiponnisteluista.
Venäjän kuukausi sitten toteutuneen WTO-jäsenyyden vaikutuksia on ennakoitu eri turuilla ja toreilla. Käytännössä kaikki ei ole mennyt ongelmitta: esimakua ovat Venäjän asettama tuontikielto eläville eläimille sekä ongelmat tiettyjen erikoispaperi- ja kartonkilaatujen tulleissa.
Pitkään Venäjällä toimineena Anttonen tarkkailee asiaa maltilla.
”Oli odotettavissakin, että tässä tulee olemaan tiettyjä sopeutumishaasteita. Me välitämme niitä komissiolle, joka neuvottelee ne kaikkien EU-maiden puolesta”, hän toteaa.
Suomen kannalta akuuteimpia ovat paperin ja kartongin tullinkorotus sekä Venäjän kaavailema autojen romutusmaksu, joka vaikeuttaa autojen kauttakulkuvientiä.
Oleellista hänen mielestään on kuitenkin se, että Venäjä ilmaisee olevansa halukas toimimaan maailman taloudessa.
”Raakapuun tuontitullit laskevat merkittävästi ja esimerkiksi valmistalojen tullien pitäisi laskea 20:stä viiteen prosenttiin neljän vuoden aikana, mikä sekin on aika iso ja meille myönteinen asia.”
WTO:n säännöksissä noudatetaan suhteellisuusperiaatetta. Siitä seuraa se hankaluus, että eri maat tulkitsevat tätä linjausta hyvin eri tavalla – eikä tämä koske vain EU:n ja Venäjän välistä kauppaa.
”Jos puhutaan elintarviketurvallisuudesta, hygieniamääräykset eivät saa estää kauppaa, vaikka niillä pyritäänkin turvaamaan kansalaisten terveyttä.”
Muuttunut maailmantalous vaatii Suomea reivaamaan uusiksi paljon muutakin kuin kauppasuhteet Venäjään. Vientiä ovat joka suuntaan perinteisesti vetäneet isot teollisuusyritykset, jotka ovat tarjonneet investointihyödykkeitä.
”Ja näin tulee varmasti olemaan jatkossakin. Mutta ideoita voidaan toteuttaa myös niin, että kaikkea ei tarvitse tuottaa tässä meillä itsellä juuri nyt”, Anttonen kannustaa.
”Olisi hirveän tärkeää, että mietittäisiin meidän raaka-aineita uudella tavalla. Metsäteollisuus on ollut hyvin painotuotteisiin keskittynyttä.”
”Tekstiilikuitujen maailmanmarkkinat ovat noin 40 miljoonaa tonnia vuodessa. Suomessa ei ole kovinkaan paljon tuotantoa, joka hyödyntäisi meidän luontaisia kuitukasveja tekstiilipuolella.”
Anttonen on myös vakuuttunut siitä, että puun käyttö toimistorakentamisessa tulee lisääntymään, jos tuotanto vain standardoidaan hyvin.
”Kun mennään muutama vuosi, niin yksikään itseään kunnioittava rakentaja ei voi jättää huomiotta puurakentamista.”
KAIJALEENA RUNSTEN
Kävin
Moskovassa ruokamessuilla.
Voi, mikä määrä siellä oli pien-
tuottajia Italiasta
ja Espanjasta.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
