Yliö Sateinen kevät kiristääviljelijöiden pinnaa
Sateinen kevät on viivästyttänyt kevätkylvöjä. Säätiedotuksia seuratessa viljelijöiden hermoja ovat kiristäneet maatalouspolitiikan asettama kylvöjen takaraja. Viime maanantaina oli viimeinen mahdollisuus muuttaa tukihakemusta, mikäli alkuperäisiä suunnitelmia ei pystytty toteuttamaan. Jos alkuperäisiä tai muutettuja suunnitelmia ei pystytä toteuttamaan kesäkuun loppuun mennessä, viljelijöitä uhkaa tukien menetys, ellei viivytys johdu ylivoimaisesta esteestä.
Mikäli viljelijä toivoo välttävänsä tukimenetykset, on hänen Maaseutuviraston 11. kesäkuuta julkaistun tiedotteen mukaan: annettava tietoja viranomaista tyydyttävällä tavalla poikkeuksellisista olosuhteista, kuten alueen sademäärästä tai toimitettava esimerkiksi valokuvia.
Nykyisessä järjestelyssä viljelijä siis itse määrittelee ylivoimaisen esteen ja arvioi onko raja ylitetty omalla tilalla. Viranomaiset hyväksyvät, jos viljelijän toimittamat tiedot tyydyttävät. Mitä tämä tarkoittaa? Onko järjestely oikeudenmukainen ja tasapuolinen?
Perimmäinen kysymys maataloutta uhkaavista sääilmiöistä keskusteltaessa on, kuinka paljon on paljon ja paljonko on liikaa? Näiden kysymysten äärellä ollaan myös tänä keväänä, kun byrokratian joustamattomuus kohtaa oikuttelevat sääolosuhteet. Keskustelua on käyty ylivoimaisen esteen määrittelystä. Uusi Maa- ja metsätalousministerikin kysyi blogissaan viime sunnuntaina: ”Ovatko runsaat sateet ylivoimainen este?” Maalaisjärjen mukaan kyllä ovat.
Epävarmaa kuitenkin on noudattaako yksittäisen viljelijän maalaisjärki viranomaisten maalaisjärkeä. Lisäksi valitettavaa on, että ensimmäisen takarajan jo mentyä umpeen ylivoimaisen esteen määrittely on myöhäistä. On selvää, että ylivoimainen este olisi määriteltävä ennen kuin tilanne on päällä.
Nykyinen järjestely ei ole kenenkään etu. Epätietoisuus rasittaa viljelijöitä. Muutoksien tekeminen viljelysuunnitelmiin viime metreillä on vaikeaa ja lisää byrokratiaa. Hallinto ja poliitikot eivät osaa antaa selkeitä vastauksia, mikä lisää tyytymättömyyttä ja epäluottamusta osapuolten välille. Pahimmassa tapauksessa aikarajojen lähestyessä epävarmuus ajaa kylvämään hampaat irvessä liian märkään peltoon. Tästä kärsii pellon tuottavuus ja kasvukunto pitkäksi aikaa.
Maailmalla maatalouden sääriskeihin liittyviin kysymyksiin on kehitetty lukuisia ratkaisuja. Osa niistä on erittäin käyttökelpoisia, eivätkä ne jätä tulkinnanvaraa eri osapuolille. Juuri tulkinnan varasta eroon pääsy ja selkeiden päätösmekanismien luonti pitäisikin nyt olla tavoitteena norminpurkutalkoiden hengessä.
Yksi ratkaisukeino ylivoimaisen esteen määrittelyyn olisi sääindeksivakuutuksissa käytetyn sääindeksin käyttöönotto. Yksinkertaisimmillaan sääindeksi toimisi niin, että säämuuttujien, kuten sademäärän, ollessa tietyssä asennossa todetaan että ylivoimaisen esteen määritelmä täyttyy. Maalaisjärjen ja maataloushallinnon tulkinnanvaraista soveltamista ei tarvitse tehdä. Sen sijaan voidaan tukeutua suoraan sääindeksiin, joka on kolmannen osapuolen mittaama ja siten auktorisoitu.
Käytännössä järjestelmä toimisi niin, että indeksin ylittäessä etukäteen määritellyn rajan, hallinto ilmoittaisi ylivoimaisen esteen olevan voimassa. Näin ollen sateen vaikeimmin piinaamilla alueilla tukihaun suunnitelmia ei tarvitsisi noudattaa ja viljelijältä riittäisi ilmoitus oman harkinnan kautta kylvämättä jääneistä lohkoista. Sääindeksin tulisi olla julkisesti kaikkien tarkasteltavissa esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen nettisivuilla. Sopiva tarkkuus sääindeksin tarkkailuun voisi olla esimerkiksi kuntataso.
Keskeisin etu sääindeksien käytössä on se, että tilanteen ollessa päällä ei tarvita tulkintaa ylivoimaisesta esteestä. Tulkinta voi aina johtaa erimielisyyksiin ja siitä tuskin koskaan seuraa mitään hyvää.
Toinen keskeinen etu on, että viljelijöiden ei tarvitse elää stressaavassa epävarmuudessa ja pelätä tukimenetyksiä. Kun ylivoimaisen esteen indeksin raja on ylitetty, ei enää tarvitse miettiä, pitääkö kylvöt nyt väkisin tehdä vai voinko käyttää maalaisjärkeä. Sen sijaan katseen voisi suunnata hyvissä ajoin tulevaan syksyyn.
Kolmanneksi paperin pyöritys ylivoimaisen esteen todistelusta jää kokonaan pois, kun jokaisen viljelijän ei enää tarvitse erikseen arvioida onko juuri minun maalaisjärkeni samalla tasolla kuin viranomaisten maalaisjärki.
Neljäs selkeä hyötyjä on ympäristö. Sääindeksit voidaan tutkimuksen keinoin asettaa niin, että ne ovat yhteiskunnan kannalta optimaalisessa kohdassa. Sääindeksin täytyttyä ei ole ympäristö huomioon ottaen yhteiskunnan kannalta järkevää mennä kylvötöitä tekemään.
Työ on aloitettava heti, mikäli vuodelle 2016 halutaan luoda sääindeksi ylivoimaisen esteen määrittelemiseksi. Indeksin tulee olla läpinäkyvä ja viljelijöiden hyväksymä. Ilmatieteen laitos julkaisee kattavat säätilastot joiden pohjalta hallinto voi antaa vuoden 2016 kylvöille tutkimustietoon perustuvan ylivoimaisen esteen määritelmän. Epävarmuus hälvenee, ja samalla poistetaan muutama hammas viljelijöitä jäystävästä byrokratian rattaasta.
Petri Liesivaara
Kirjoittaja on Luonnon-
varakeskuksen tutkija.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
