Pihattojen ympäristöluvat ovat yhä tiukassa
”Navetan rakentaminen on tehty liian vaikeaksi. Hankkeet ovat vaarassa pysähtyä lannanhajuun, joka kuitenkin kuuluu maaseudulle”, sanovat maito-tilalliset Jorma Kaasila ja Hanna-Leena Keränen Tervolasta. Vanhempien sylissä ovat perheen lapset Jenny ja Juho Kaasila. Kari Lindholm Kuva: Viestilehtien arkistoTERVOLA
Pohjoisen maanviljelijät ovat huolissaan pihattojen monimutkaisesta ja pitkäksi venyvästä ympäristölupaprosessista. Uusille tuotantorakennuksille on kova tarve sukupolvenvaihdosten jälkeen.
”Homma on mennyt sairaaksi, navetan luvitus voi käsittelyineen ja valituksineen viedä vuosia. Kaivoksellekin saa ympäristöluvan reilussa vuodessa. Navetta on siihen verrattuna pieni tuotantolaitos”, sanoo isäntä Jorma Kaasila Tervolasta.
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto (avi) myönsi lähes vuoden mittaisen käsittelyn jälkeen ympäristöluvan Kaasilan vanhan lypsykarjanavetan laajennukselle ja uudelle lypsykarjapihatolle.
Naapuri valitti päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen. Tähän mennessä ympäristölupaprosessi on kestänyt yli kaksi vuotta.
”Oikeus käsitteli asiaa 13 kuukautta, jonka jälkeen saimme ympäristöluvan. Siitäkin voi valittaa 30 päivän kuluessa.”
Kaasila kertoo, että naapuri oli kirjoittanut nimensä rakennus- ja kaavamuutoslupaan naapurien kuulemisen yhteydessä.
Jos ympäristöluvasta ei valiteta, rakennustyöt aloitetaan keväällä.
”Tuotantotappiot ovat kohonneet viivästymisten takia noin 120 000 euroon. Nuoren viljelijän tuki on voimassa vuoden 2015 kevääseen, ja rahoituspäätös loppuvuoteen 2014.”
Mikäli asiaa käsitellään korkeimmassa hallinto-oikeudessa, päätökset lykkääntyvät ja kustannukset kasvavat.
Tilalliset harkitsevat vahingonkorvauskanteen jättämistä.
”Rakennuskustannukset kallistuvat noin viisi prosenttia vuodessa. Myös lietteenlevitystä koskevat pinta-alamääräykset vaikuttavat hintaa nostavasti.”
Eläinsuojien suunnittelija Erkki Löf Tervolasta sanoo, että valittaminen ympäristö- ja rakennusluvista tulisi muuttaa maksulliseksi.
”Se karsisi turhat valitukset, joiden tarkoituksena on pelkästään viivyttää hankkeita. Lupapäätöksistä valitetaan usein heppoisin perustein, vailla vastuuta seurauksista.”
Ympäristöhaitat ovat Löfin mukaan nimenomaan vanhojen navetoiden vaiva.
”Nykyaikainen pihatto ei saastuta ympäristöä”, Löf sanoo.
”On kaikkien etu, että tuotantorakennukset uudistetaan.”
Sodankyläläisen maanviljelijä Mikko Takalan kohdalla avi vaati lypsykarjapihaton siirtämistä noin kilometrin päähän suunnitellusta, mutta lopulta myönsi ympäristöluvan lähes alkuperäiselle paikalle. Aikaa pallotteluun vierähti puolitoista vuotta. Naapurit eivät luvista valittaneet.
”Menetin lupaa odotellessa nuoren viljelijän tuen, joka on 10 prosenttia investoinnista eli noin 90 000 euroa”, Takala kertoo.
Ylitorniolainen maanviljelijä Kimmo Kantomaa ei saanut avilta ympäristölupaa pihatolle, koska lähin naapuri sijaitsee ympäristöministeriön suositukseen nähden liian lähellä.
”Naapurit eivät missään vaiheessa vastustaneet hanketta. Maanmittauslaitos on tarkistanut etäisyyden, joka on tosiasiassa riittävä. Avi ei näitä selvityksiä hyväksynyt.”
Kantomaa valitti kielteisestä päätöksestä hallinto-oikeuteen, jossa asia on ollut käsiteltävänä reilun vuoden.
”Vaikka lannanhajun muodostama haitta naapureille oli kielteisen päätöksen päällimmäisenä syynä, ei avi kuitenkaan vaatinut rakennettavaksi kantta lietesäiliöön. Asiaa on vatvottu yhteensä pari vuotta.”
KARI LINDHOLM
Naapuruussuhteista annetun lain
17 §:n 1 momentin mukaan
kiinteistöä tai rakennusta ei saa käyttää
siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle
tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa
hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta
rasitusta ympäristölle haitallisista
aineista, kuten esimerkiksi pölystä,
hajusta ja melusta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
