Opintotuen leikkauksia tulisi vielä harkita
Suomessa on vihdoinkin hallitus, joka kykenee tekemään päätöksiä. Tuntuu hyvältä, kun tietää, että valtakunnan asiat ovat hoidossa. Vastuuta kannetaan.
Kansan etu on nöyrä päätöksentekijä, ja sellaisia toivon ministereiden olevan.
Uskon, että hallitusneuvotteluissa tehtyjen säästöpäätösten iso linja oli pakon sanelema. Yksi päätös kuitenkin huolettaa eniten, ja siihen toivon vielä nöyrää harkintaa.
Opintotuen suuri leikkaus tuntuu harkitsemattomalta, vaikka velkaantumisen mahdollisuuksia opiskelijoille parannetaankin samalla.
Jouduin aikoinaan itse opiskelemaan velaksi. Maailma oli silloin toisenlainen: Korkeakoulututkinto tarkoitti varmaa työtä ja hyvää palkkaa.
Nyt puolet ikäluokasta käy korkeakoulun. Akateemisia ihmisiä on leipäjonoissa, ja maassamme on yli tuhat työtöntä tohtoria.
Korkeakoulututkinto ei ole enää kullanarvoinen asia, vaikka siitä paljon hyötyä onkin. Onkin väärin, että oppiarvon eteen joutuisi jatkossa ottamaan jopa kymmeniätuhansia euroja velkaa, kuten jotkut keskustan suorasanaiset nuoret ovat sanoneet.
Pelkoni on tämä: Nuori ihminen, joka ei ole siinä onnellisessa asemassa että mieleinen opinahjo löytyy omalta kotiseudulta ja vanhempien suoran tuen läheltä, voi joutua jättämään koulut haaveeksi. Tai vaikka kouluun mentäisiinkin, jää koulutus kesken, kun rahat loppuvat.
Keskusta puhuu paljon siitä, että velaksi elämisen on loputtava. Se on oikein. Mutta onko oikein se, että pakotamme kotoaan muuttavat nuoret elämään velaksi puoli vuosikymmentä tai jättämään koulut kesken?
Eikö meidän pitäisi kannustaa ja tukea nuoria kaikin keinoin elämän polulla? Jokaisella ei ole vauraita vanhempia antamassa satoja euroja kuukausirahaa. Elämä korkeakoulukaupungissa on kallista.
Toivon, että päättäjämme harkitsevat asiaa vielä. Kyse on nuorten elämästä ja opintien sujumisesta. Annetaan heidänkin elää, kuten opetamme: Sivistyen ja syömävelkaa ottamatta.
Torsti Lahtinen
Ylivieska
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
