Kaukaa kuuluu kiljahtelua, röhkinää ja haukahtelua. Luodolle on kerääntynyt arviolta kymmenittäin harmaahylkeitä eli halleja lepäilemään karvanlähdön ajaksi. Veneemme on noin sadan metrin päässä luodolta.
Veneen viereen alkaa ilmestyä tummia päitä. Ensin yksi, sitten toinen ja vielä kolmas pää nousee vedestä. Harmaahylje on hyvin utelias eläin.
Yleensä harmaahylkeet vaihtavat karvapeitteensä touko–kesäkuun vaihteessa, jolloin ne kerääntyvät sankoin joukoin luodoille. Harmaahylkeiden lentolaskenta tehdään karvanlähtöaikana, koska hylkeet ovat silloin helpoimmin havaittavissa.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijan Kaarina Kauhalan mukaan Suomen merialueilla harmaahylkeen laskentakanta on noin 10 000 yksilöä. Luku on arviolta 70 prosenttia harmaahylkeen todellisesta kannasta, sillä kaikkia yksilöitä ei nähdä lentolaskennoissa.
Koko Itämeren harmaahylkeiden todellinen kanta on noin 40 000 yksilöä. Hallikanta kasvaa ainoastaan eteläisellä Itämerellä. Suomessa hallikanta ei ole kasvanut viimeiseen kymmeneen vuoteen.
Suomen merialueilla esiintyy myös toinen hyljelaji, Itämeren norppa. Sen laskentakanta vaihtelee paljon jäätilanteen mukaan ja on arviolta 10 000–17 000 yksilöä.
Perämeren norppakanta voi hyvin. Itämeren norppa on määritelty silmällä pidettäväksi, koska sen kanta Saaristomerellä ja Suomenlahdella on uhanalainen. Pieni kanta on seurausta huonoista jäätalvista.
Suomenlahdella Itämeren norppia on arviolta 30–100 ja Saaristomerellä 200–300 yksilöä. Suomenlahden ja Saaristomeren norpat on rauhoitettu.
Verkkokalastus on suuri ongelma hallien ja Itämeren norpan kuuttien kannalta. Useimmiten verkkoihin hukkuu kuutteja ja joskus harvoin aikuisia hylkeitä. Kuutteja jää kalastuksen sivusaaliiksi, mutta pieni osa kalastajista ilmoittaa niistä Luonnonvarakeskukseen.
Erityisesti Saaristomerellä ja Suomenlahdella olisi tärkeää suojella uhanalaisia Itämeren norppien kuutteja joutumasta verkkoihin.
Ilmastonmuutos vaikuttaa hallien ja norppien elämään ja erityisesti niiden kuutteihin. Itämeren norpat kärsivät ilmaston lämpenemisestä eniten, koska ne tarvitsevat jäätä lumipesän rakentamiseen samoin kuin saimaannorpat.
"Kuuttien selviäminen riippuu talven jäätilanteesta, joka näkyy kuutin kunnossa ja heijastuu niiden elämään aikuisena," toteaa Kauhala.
Hän on havainnut tutkimuksissaan, että kylmänä jäätalvena syntyneet uroskuutit ovat aikuisena isompia ja pidempiä.
"Huonona jäätalvena syntyneiden naaraskuuttien lisääntymisteho on heikentynyt. Ravinnolla on myös vaikutusta kuuttien hyvinvointiin. Silloin kun silakat ovat lihavia, kuutit ovat lihavia."
Riistapäällikkö Mikko Toivola riistakeskuksesta kertoo kalastajien tuntuman olevan se, että hylkeiden aiheuttamat vahingot ovat lisääntyneet. Osa kalastajista on joutunut lopettamaan, koska verkoilla kalastaminen ei ole enää kannattavaa.
Luonnonvarakeskukselle ilmoitetut hyljetuhot ovat kuitenkin vähentyneet usean vuoden ajan. Kalakannoissa on myös tapahtunut muutoksia. Toiset syyttävät kalakantojen muutoksista hylkeitä ja merimetsoja ja toiset Itämeren rehevöitymistä.
Hallin lempiruokaa on silakka ja kilohaili. Hylkeiden mahalaukkujen sisällöstä voidaan määrittää ravinnoksi käytetyt kalat kuulokivien eli otoliittien avulla.
Tutkimusten perusteella harmaahylkeen tärkeimmät ravinnon lähteet ovat silakka ja kilohaili.
Kuutit syövät silakkaa ja sekalaista pikkukalaa vasta opetellessaan kalastamaan. Alle yksivuotiaiden kuuttien ravinnossa ei esiintynyt lainkaan lohikaloja tai taimenta, ja ne hukkuvat lohiverkkoihin törmätessään niihin vahingossa.
Osa aikuisista halliuroksista aiheuttaa kalastajille ongelmia syömällä arvokaloja.
Itämeren norppa syö pientä kalaa kuten silakkaa, muikkua, kolmipiikkiä, tokkoa ja kilkkiäyriäisiä.
Hylkeenmetsästystä rajoittaa EU:n asetus, joka kieltää hylkeiden kaupallisen käytön.
"Hylkeiden metsästyskiintiöt eivät täyty, kun kukaan ei viitsi omiksi tarpeiksi ampua ylettömiä määriä hylkeitä," kertoo Toivola.
Vuonna 2018 riistakeskuksen teettämän kansalaiskyselyn mukaan puolet suomalaisista on sitä mieltä, että hylkeiden pienimuotoinen kaupallinen hyödyntäminen rannikoilla tulisi olla mahdollista. Toivolan mielestä olisi eriomainen asia, mikäli näin olisi.
"Hylkeistä on tullut joko kalastuksen haittaeläin tai suojelukohde: hylkeen hyödyntämisnäkökulma on kokonaan unohtunut," toteaa Toivola.
Hylkeistä kalastukselle aiheutuvia haittoja voitaisiin vähentää lisäämällä alueellista metsästystä ja tehostamalla vahinkohylkeiden poistoa. Metsästys tulisi kohdentaa pyydyksillä käyviin uroshalleihin.
Hyljevarmat rysät ja hyljekarkottimet ovat niin ikään mahdollisia keinoja vähentää hylkeiden kalastukselle aiheuttamia haittoja. Tärkeää olisi myös tukea kalastajien pyydysten uusimista ja maksaa hyljetuhoista riittäviä korvauksia.
