Energiapolitiikan suuntaa etsitään

Euroopan parlamentti päätti viime viikolla vetää takaisin 900 miljoonaa tonnia hiilidioksidin päästöoikeuksia. Päätöksellä pyritään vaikuttamaan markkinoihin siten, että hiilen hinta nousisi, mikä puolestaan parantaisi uusituvan energian asemaa.

Parlamentin päätös oli tyypillinen kompromissi, siihen ei oikein kukaan ole tyytyväinen. On myös epävarmaa, miten päätös markkinoilla loppujen lopuksi vaikuttaa. Lopputulos voi olla hiilen korvaaminen vähäisessä määrin muilla polttoaineilla tai sitten ei. Yhtä mahdollista on, että mikään ei muutu, mutta kuluttajien sähkölasku kasvaa.

Hiilipolitiikka heijastuu tietenkin myös Suomeen. Suomessa hiili on paljolti kotimaisen turpeen vaihtoehto. Meillä on tehty vuosia hartiavoimin töitä, jotta hiilen käyttöä voitaisiin vähentää. Tämän takia on rakennettu liuta uusia voimalaitoksia, jotka käyttävät turvetta, puuta ja jätettä polttoaineena.

Hiilen korvaaminen turpeella ja puulla on monella tavalla järkevää. Hiilen päästöt ilmakehään ovat korkeat. Puu on luokiteltu päästöttömäksi polttoaineeksi. Turpeen ja hiilen päästökerroin on suunnilleen sama, mutta turve on kotimaista. Lisäksi käytetyistä turvesoista tulee hiilinieluja, jotka sitovat hiiltä ja vähentävät metaanipäästöjä.

Suomen turvevarat ovat niin runsaat, että kaikki hiili voitaisiin korvata turpeella. Turpeesta on kuitenkin nykyisen hallituksen aikana tehty hylkytavaraa. Tarkoitus on suojelun nimissä lopettaa turvetuotanto Suomessa.

Uusien turvesoitten avaaminen on tullut yhtä hankalammaksi. Byrokratian keinoin voidaan jarruttaa turvetuotantoa ja sitä on todella tehty. Lisäksi turvetuotannon haittana olivat viime vuonna sateet. Tämän kaiken seurauksena turpeesta tuli Suomessa pula, mikä taas johti lisääntyvään hiilen käyttöön.

Ilmeistä onkin, että päästöoikeuksien hinnan nousu näkyy kuluttajahinnassa. Energiayhtiöt käyttävät päätöstä joka tapauksessa perusteena nostaa sähkön hintaa.

Päästöoikeusjärjestelmä on periaatteessa oikea tapa yrittää ohjata energiantuotantoa. Järjestelmä on kuitenkin kaukana täydellisestä.

Kun EU loi päästökaupan, esitettiin pelko tuotannon siirtymisestä muihin maihin nopeutuvassa tahdissa. Työpaikkoja valuukin muualle. Uutena tekijänä on myös amerikkalainen liuskekaasu, joka lisää Yhdysvaltain kilpailukykyä.

Saastuttamisen sakottaminen inspiroi toisaalta teollisuutta kehittämään vähäpäästöisiä tuotantotapoja. Sen pitäisi näky uusina työpaikkoina.

Vaikka uudistuvaa energiaa kehitellään, suuri käänne antaa odottaa itseään. Euroopan energiapolitiikka on vailla suuntaa.

Maailman suurin hiilen kuluttaja on Kiina. Hiilen käyttö maailmassa kasvaa edelleen rajua vauhtia. Euroopassa suuntaa näyttää maanosan suurin talous Saksa.

Saksa on päättänyt luopua ydinvoimasta. Saksa rakentaa tämän vuoksi kiivaalla tahdilla uutta tuulivoimaa ja panostaa aurinkopaneeleihin.

Näistä ponnisteluista huolimatta maa joutuu käyttämään entistä enemmän hiiltä ja maakaasua turvatakseen energiahuoltonsa.

Tuulivoima on osoittautunut energiamuodoksi, joka toimii vain muhkeiden tukiaisten varassa. Tänä vuonna Suomessakin maksettiin tuulivoimalle tukea keskimäärin 63 euroa megawattitunnilta. Sitä voi verrata metsähakkeen tukeen, joka on vain viidennes tästä.

Metsäenergiaan käytetyllä veroeurolla saadaan siis viisi kertaa enemmän energiaa kuin tuulimyllystä.

Suomen energiapolitiikkaa vaivaa EU:n tapaan visioiden puute. Oikeaa politiikkaa olisi panostaa nyt kotimaiseen energiaan ja sen kehittämiseen. Siihen ei riitä näpertely tuulivoiman kaltaisten tekniikoiden kanssa vaan riuskempia otteita tarvitaan.

Avaa artikkelin PDF