Suomi yrittää saada ilmastoniskuroijat puolelleen – Hiilineutraaliusvaatimukset voitaisiin nostaa osaksi myös maatalousrahoitusta

Ministeri Krista Mikkosen mielestä jäsenmaiden erilaisia olosuhteita tulee ymmärtää ilmastokeskustelussa. Kuva: Jarkko Sirkia

Yksi Suomen EU-puheenjohtajuuskauden suurimmista haasteista on saada kaikki unionin jäsenmaat EU:n 2050 hiilineutraaliuteen tähtäävän ilmastotavoitteen taakse.

Viimeksi aiheesta keskusteltiin kesäkuussa EU-johtajien kesken Brysselissä, jolloin kuitenkaan Viro, Tšekki, Puola ja Unkari eivät olleet valmiita sitoutumaan tavoitteeseen.

Suomella onkin edessään tiukat keskustelut siitä, kuinka kaikki 27 jäsenmaata saadaan julistuksen taakse vielä kuluvan puheenjohtajuuskauden loppuun mennessä.

Tavoitetta vastustavat neljä maata toivovat rahallista kompensaatiota, jolla ne voivat saada vetoapua puhtaamman energian käyttöön. Mahdollisia kompensaatiomaksuja käsitellään osana EU:n pitkän aikavälin rahoituskehyspakettia, josta yritetään päästä sopuun vuoden loppuun mennessä.

Toistaiseksi pöydällä on erilaisia instrumentteja, joilla neljän maan siirtymiä voitaisiin helpottaa. Niitä ovat kompensaatiomaksujen lisäksi yksityisten rahoituslähteiden etsiminen, ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen (vihr.) kertoo tavatessaan toimittajia Brysselissä.

”Tarvitaan muilta EU-mailta solidaarisuutta ja keskustelua: ovatko jäsenmaat valmiita antamaan lisärahoitusta ja minkä verran hyödynnämme olemassa olevaa rahoitusta.”

Mikkonen pitää mahdollisena, että sitoutuminen ilmastotavoitteeseen voitaisiin nostaa kriteereiksi myös EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (cap) sisällä.

”EU:lla on olemassa jo nyt erilaisia rahastoja, millä huolehditaan siitä, kun rahoja jaetaan, että ilmastotavoitteet ovat kriteerinä. Jos ajatellaan esimerkiksi käynnissä olevia cap-neuvotteluita, huomioidaanko näitä asioita jotenkin siellä ja miten?” Mikkonen pohtii.

Kaikkien jäsenmaiden mielestä niskuroiville jäsenmaille ei pitäisi herua apua, sillä hiilineutraaliuteen pääseminen on nähty haastavana myös muille jäsenmaille. Mikkonen kannattaa kuitenkin sopuisaa lähestymistapaa.

"Yhteisymmärrykseen pääseminen vaatii ymmärrystä siitä, että jäsenmaiden olosuhteet ovat erilaiset."

Tiettyjen jäsenmaiden siirtymistä kohti "nettonolla"-tavoitetta voitaisiin tukea myös välillisesti puhtaampien investointien tai työllistämisten kautta.

”On kaikkien maiden yhteinen etu, että he pystyvät uusiutumaan. Nykyisen kaltainen kulutus ei ole mahdollista, vaan sen pitää päästä kestävälle tasolle”, Mikkonen summaa.