Suurkaupunkien Suomessa maalla ei asu kukaan
Metropoli-Suomessa monet nykyiset kasvukeskukset tyhjentyvät ja väestö tiivistyy muun muassa Helsinkiin. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoSuomea keskitetään 4–6 keskukseen ja muu maa autioituu, väittää filosofian tohtori Sami Moisio.
Moisio hahmottaa aluepolitiikassa kolme vaihetta. Ensimmäinen on sotien jälkeen käynnistynyt hajautetun hyvinvointivaltion aikakausi, jolloin Suomea kehitettiin alueellisesti tasapuolisesti.
1980-luvulla siirryttiin hajautettuun kilpailuvaltioon, jolloin aluepolitiikka kääntyi hajakeskitetyksi. Päähuomio kiinnittyi maakuntien keskuskaupunkeihin reuna-alueiden kustannuksella.
Kolmas vaihe, johon ollaan paraikaa siirtymässä, on metropolivaltio. Suomen väestö keskitetään muutamaan isoimpaan kaupunkiin.
”Aluepolitiikka täytyy kyetä ymmärtämään laajasti, merkityksellisenä osana yhteiskuntapolitiikkaa, eikä irrallisena sektorina, kuten usein käy”, Moisio huomauttaa.
Politiikan suuri linja heijastuu asenteisiin, joita aluepolitiikka ja vaatimukset koko maan elinvoimaisena pitämisestä kohtaavat.
Termi ”hajautettu hyvinvointivaltio” kuvaa Moision mukaan hyvin sitä prosessia, joka kesti sotien jälkeiseltä ajalta 1940-luvulta aina 1980-luvulle saakka.
Tätä Moisio kutsuu ”eheytyksen politiikaksi”. Eheytyksessä sosiaalinen ja alueellinen yhdistyivät.
Syntyi alueellisen yhdenvertaisuuden periaate, joka sidottiin sosiaalipoliittiseen uudistamiseen.
Projekti käynnistyi Pohjois-Suomen teollistamisella ja Lapin kehittämisellä.
Keinojen kirjo oli laaja. Maatalouden alueelliset tuet ja lapsilisäjärjestelmä luotiin 1940-luvulla. Kansaneläkesysteemi syntyi 1960-luvulla.
Peruskoulu ja maakunnallinen yliopistoverkko olivat kenties keskeisimpiä tekijöitä alueellisen tasapainon luomisessa.
Hajautetun hyvinvointivaltion aikakausi päättyi 1980-luvulla. Siirryttiin markkinavetoisempaan malliin.
Suomi avautui, mutta samalla osa vanhoista elementeistä säilyi.
”Suomessa on eletty 1980-luvun lopulta aina 2000-luvun alkuun eräänlaista moniaikaisuutta. Uusliberaalit, voimakkaaseen ekonomismiin perustuneet reformit sekä paikoin voimakasta valtiosääntelyä sisältävät toimintaperiaatteet ovat kohdanneet ja vuorotelleet”, Moisio huomauttaa.
Hajautettu kilpailuvaltio on sekoitus tehokkuuden ja tasaisuuden nimiin vannomista. Kyseessä on leimallisesti noin 25 kaupunkikeskuksen Suomi.
Hajautetun kilpailuvaltion kaudella on tapahtunut koulutettujen nuorten aikuisten silmiinpistävä alueellinen keskittyminen. Kuusi seitsemästä 25–34-vuotiaasta akateemisen loppututkinnon suorittaneesta asuu kahdenkymmenen väestöään kasvattavan seutukunnan alueella.
Kaupunkiseutuja korostava ajattelu löi 1990-luvulta alkaen Suomessa läpi. Ensinnäkin kilpailukykykeskeiseen ajatteluun oli helppo istuttaa ajatus kaupungeista osaamisen ja luovuuden kehtoina.
2000-luvulla kilpailukykyajattelu on mennyt pidemmälle. Hajautettu kilpailuvaltio on korvaantumassa metropolivaltiolla.
”Kehitystä määrittävät aiemmasta poikkeavat normit ja arvot, joiden pohjalta yhteiskunnallista kehitystä ohjataan.”
Kansallisen eheyden vaatimus on korvaantunut ”kilpailukykyhysterialla”, Moisio maalailee.
Metropolit ovat väestöpohjaltaan suuria ja kansanvälisesti suuntautuneita kaupunkialueita, joiden katsotaan pärjäävän omillaan kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa.
Kääntöpuoli on, että valtaosasta asutettua nyky-Suomea asukkaineen tulee kulueriä.
Jos kehitys toteutuu Moision esittämällä tavalla, autioituu ensin maaseutu ja sitten kokonaiset maakuntakeskukset.
Esimerkiksi Seinäjoen, Joensuun ja Rovaniemen kaltaiset kaupungit tyhjentyisivät vuosikymmenten saatossa.
Maalaisliiton ja Urho Kekkosen merkitys oli keskeinen hajautetun hyvinvointivaltion rakentamisessa.
Moisio kuvaakin kirjassaan Maalaisliitto-keskustaa ”avainpuolueeksi” yhteiskunnan hajauttamisessa.
”Aluerakenteen kehitys on ollut sidoksissa taloutta ja elinkeinorakenteen muutosta laajempiin poliittisiin kysymyksiin sekä kamppailuihin ja liittoihin. Ilman tämän huomioimista ei suomalaista aluekehitystä pystytä selittämään”, Moisio korostaa.
Maalaisliitto-keskusta kävi monia poliittisia taisteluita ajaessaan läpi aluepoliittisia reformeja. Myös muut puolueet osallistuivat hajautetun hyvinvointivaltion rakentamiseen.
Moision mukaan keskustan aluepolitiikassa tapahtui merkittävä muutos 1990-luvulla. Tuolloin koko Suomen poliittinen kenttä liikahti oikealle, markkinavetoisempaan suuntaan.
Keskusta omaksui muiden puolueiden tavoin politiikkaansa kilpailukykyvaatimukset ja tehtaili 2000-luvulla jopa oman metropolipoliittisen mallinsa.
Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelmassa puhutaan ”hajakeskitetystä yhteiskunnasta”, joka rakentuisi noin 20 keskuksen varaan.
Edellä mainittu on tosin varsin säyseä verrattuna pidemmälle kehiteltyihin metropolimalleihin, joissa Suomi keskittyisi 4–6 keskukseen.
JUKKA KOIVULA
Filosofian tohtori, professori
Sami Moision väitöskirja ”Valtio, alue, politiikka – Suomen tilasuhteiden sääntely toisesta maailman-
sodasta nykypäivään” julkaistiin
kesäkuussa. Moisio hahmottelee
kirjassaan suomalaisen alue-
politiikan pitkää kaarta suhteessa maan yhteiskunnalliseen
kehitykseen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
