Kummitaimen Oula asettui Savilampeen

Ari sanoo siitä näin Liitän tähän muutaman vuoden takaisen kalakuvan, jossa kalaa vapautetaan hieman eri tyyliin kuin tänä vuonna. Kalan suu on sen verran vedessä että sukupuolta ei pysty varmaksi sanomaan... Carlin-merkkiä ei näy kun se on toisella puolella kalaa. Kuvan on ottanut Morten Stickler. Kuva: Morten Stickler

Tuorein paikannus Oulasta on tehty joulukuun 18. päivänä. Tuolloin Rktl:n Rauno Hokki sai kalasta signaalin Oulankajoen suunnasta.

Kummitaimen on suomuista tehdyn ikämäärityksen perusteella yhdeksänvuotias.

Huusko on hahmotellut Oulan tähänastisen elämän. Syksyllä 2003 emokalat kutivat, ja Oula kuoriutui keväällä 2004. Oulankajoessa Oula vietti kesän 2004 sekä vuodet 2005–2007.

Alkukesällä 2008 kala lähti alavirtaan Venäjän puolen Pääjärvelle asti. Oula oli tuolloin nelivuotias ja noin 23 senttiä pitkä.

Pääjärvessä Venäjällä taimen eli loppuvuoden 2008 ja vuodet 2009 ja 2010.

Ensimmäiselle kutuvaellukselleen Oula lähti seitsenvuotiaana alkukesällä 2011. Se oli tuolloin noin 64 senttiä pitkä.

Ensimmäisen kerran Oula laski maitinsa Oulankajoen kutupaikalla ja talvehti joessa 2011–2012. Keväällä kala ui takaisin Venäjän Pääjärvelle, missä eli kesän ja seuraavan talven 2012–2013.

Toiselle kutuvaellukselleen Suomeen Oula lähti alkukesällä 2013. Noin 50 kilometriä Venäjän puolella se joutui tutkijoiden rysään 1. heinäkuuta.

Suomalais-venäläinen tutkijaryhmä punnitsi kalan painoksi 4 150 grammaa ja mittasi pituudeksi 70 senttiä. Oulan vatsaan laitettiin radiolähetin ja selkäevän juureen muovimerkki, jossa on tunnus VZ 0120.

Vapauttamisen jälkeen Oula jatkoi matkaansa kohti Suomea ja saapui Kitka- ja Oulankajokien yhtymäkohtaan aamuyöllä 9. heinäkuuta.

Nyt Oula talvehtii Sallan Savilammessa ja vaeltaa ensi keväänä taas Venäjän Pääjärvelle, jos säilyy hengissä.