vierasyliö Välietappi saavutettu – matka jatkuu

Juhannuksen jälkeen Suomessa hikoiltiin helteisessä säässä. Samaan aikaan EU:n maatalousministereillä riitti hikistä työtä usean päivän ajaksi kellon ympäri, kun EU:n maatalouspolitiikan sisällöstä vuoteen 2020 neuvoteltiin.

Maatalouspolitiikan suurissa linjauksissa oli ensimmäistä kertaa käytössä yhteispäätösmenettely. Neuvotteluissa oli sovitettava yhteen jäsenmaiden, Euroopan parlamentin ja Euroopan komission vahvat kannat.

Euroopan parlamentin mukana olo edesauttoi monen Suomelle ja muille jäsenvaltioille tärkeän kysymyksen huomioon ottamista tulevan kauden EU-asetuksissa. Kiitos hienosta tuloksesta kuuluu kaikille neuvotteluosapuolille.

EU-johtajat sopivat helmikuussa EU:n budjetista vuosille 2014–2020. Budjettineuvotteluissa Suomi onnistui säilyttämään EU:sta saatavan maatalouden ja maaseudun kehittämisen kokonaisrahoituksensa nykykauden tasolla.

Tästä on hyvä ponnistaa eteenpäin.

Suomi on pärjännyt EU:n maatalousuudistuksissa aina hyvin, ja cap on muuttunut entistä paremmin erilaisia alueellisia olosuhteita huomioivaksi. Koko maa on saatu lfa-alueeksi.

Suomen osuus maaseudun kehittämisrahoituksesta on ollut hyvällä tasolla, ja EU:lta saatavaa suorien tukien määrää on kasvatettu esimerkiksi kuivauskorvauksella, joka on nyt osa tuotannosta irrotettua tilatukea.

Sokerijuurikkaalle on saatu oma kansallinen tukensa. Poikkeuksellisen suuri osa suorista tuista on viime vuosina voitu maksaa edelleen tuotantoon sidottuna.

Näistä ja nyt saavutetuista uusista elementeistä koostuu se peruskivi, jolle rakennetaan Euroopan paras viljelijätukien kokonaisuus seuraavalle kaudelle.

Suomi sai läpi monta keskeistä päämäärää. Tuotantoon sidotut EU-tuet ovat aiempaa paremmin käytettävissä, mikä on ollut koko ajan ykköstavoitteitamme.

Tällaisia tukimuotoja ovat tällä hetkellä esimerkiksi lypsylehmä-, nauta- sekä öljy- ja valkuaiskasvipalkkiot. Näiden rahoitus on nyt noin kymmenen prosenttia suorista tuista eli hieman yli 50 miljoonaa euroa vuodessa.

Prosenttiosuus ja tukimäärä voivat olla jatkossa nykyistä suurempia. Tuen määrästä ja kohdentamisesta sovitaan tuottajajärjestöjen kanssa.

Samalla EU-ratkaisussa linjattiin, että suorien tukien viherryttämisessä on syytä tarkastella laajemmin pohjoisen ja metsäisen luonnon erityispiirteitä. Suhteessa peltoalaan maassamme on moninkertainen määrä metsäalaa. Tämä voidaan ottaa huomioon luonnon monimuotoisuuden arvioinnissa ja edistämisessä.

Myös nurmivaltaisuus ja pohjoinen sijainti antavat joustoa tilakohtaisiin viherryttämisehtoihin.

Suoriin tukiin on liitetty useita muitakin uusia elementtejä. Käytämme täysimääräisesti keinot tukea erityisesti nuoria aktiiviviljelijöitä.

Lisäksi olemme jo linjanneet tuottajajärjestöjen kanssa, että hyötysuhteeltaan huonoja vapaaehtoisia tukimuotoja ei oteta käyttöön. Tällaisia elementtejä olisivat esimerkiksi ensimmäisten hehtaarien tuen korottaminen tai pienten tilojen oma suorien tukien järjestelmä. Hyödyt ja yksinkertaistaminen haetaan muilla keinoilla tukikokonaisuudesta.

Suomi on edelleen kokonaan luonnonhaitta-aluetta. Alueelliset tuotanto-olojen erot on otettava tukitasoissa huomioon. Kukaan ei edelleenkään voinut kiistää sitä, että kasvukausi jää meillä lyhyeksi, tuotantokustannukset ovat korkeat ja keskimääräinen satotaso on alhainen.

Maaseutuohjelman viljelijätuista uudistuu merkittävämmin ympäristökorvausjärjestelmä, jossa keskitytään aiempaa enemmän lohkokohtaiseen tarkasteluun.

Toimenpiteet ja korvaustasot rakennetaan uudelta pohjalta siten, että kokonaisuus on yhdessä viherryttämisehtojen kanssa tehokas ja tarkoituksenmukainen. Samalla maaseutuohjelmassa vahvistetaan luomutuotannon tukemista ja eläinten hyvinvointitukea.

Suomen kannalta tukikokonaisuus on työläs koottavaksi, koska ensi kertaa koko jäsenyysaikanamme kaikki palaset ovat nyt samaan aikaan pöydällä. EU-ratkaisun monia teknisiä yksityiskohtia joudutaan odottamaan vielä ensi vuoden puolelle, mutta tukien valmistelu jatkuu kansallisesti koko ajan.

Julkisessa keskustelussa erityisesti Etelä-Suomen kansallinen 141-tuki on noussut esiin, koska sen nykyinen kausi on päättymässä.

EU-ratkaisun jälkeen meidän on liittymissopimuksen mukaisesti hyödynnettävä EU-järjestelmien mahdollisuudet esimerkiksi tuotantosidonnaisissa tuissa. Tämä velvoite on aiempien neuvottelukierrosten tavoin täytettävä täysimääräisesti, ennen kuin EU:n komissio voi antaa luvan 141-tukien maksamiselle.

Sekä 141-tukien jatkosta että muusta tukikokonaisuudesta jatketaan tiiviitä neuvotteluja komission ja tuottajajärjestöjen kanssa lähikuukaudet. Suomi hakee tukien kokonaisratkaisua, joka on mahdollisimman vakaa, ennustettava ja pitkäaikainen.

Suomen tukijärjestelmiä ja hallintoa on syytetty liian monimutkaisiksi. Yksinkertaistamista onkin saatava aikaan mahdollisimman tehokkaasti, vaikka tulevien EU-säädösten kautta ei suurta helpotusta ole valitettavasti luvassa.

Kansallisesti rakennetulla tukikokonaisuudellamme on selkeä ja perusteltu historiansa, kun useita erilaisia tukielementtejä on tarvittu kotimaisen tuotannon turvaamiseksi.

Tukikokonaisuuden vaakakupeissa ovat toisaalta pohjoiset olot, kansalliset tavoitteet ja tukien kohdentaminen ja toisaalta toimenpiteiden yksinkertaisuus.

Tavoitteiden ja Suomen erityistarpeiden mukainen tukien kohdentaminen on jo pitkään asetettu etusijalle, ja näin toimimme jatkossakin – yksinkertaisuutta ja tehostamista unohtamatta.

JARI KOSKINEN

Kirjoittaja on kokoomuslainen

maa- ja metsätalousministeri.

Avaa artikkelin PDF