huidunperä Puolustetaanpa lukioverkkoamme
Olemme juuri juhlineet tässä maassa uusia ylioppilaitamme. Määränsä on komeat 28 000!
Huidunperällä olemme tyytyväisiä myös ammattikoulutukseemme. Ammatillisen tutkinnon suorittaa tänä vuonna jopa 70 000 nuortamme. Lukiokoulutuksemmekin on laaja. Viime vuosina sen on suorittanut yli 30 000 nuorta 400 lukiossa.
Toista oli vuonna 1860. Silloin lukiokoulutus sallittiin vain ylimmän yhteiskunnan nuorille. Demokratia vallitsee siten tältäkin osin koulutuksemme sektoria myöten.
Ylioppilaiden suuri vuotuismäärä onkin keskeisiä mittareita, joilla arvioidaan yhteiskunnan sivistyksen tasoa. Keväällä sata vuotta sitten valmistui vajaat tuhat ylioppilasta ja viisi vuosikymmentä sitten vajaat kymmenentuhatta. Nyt lukunsa on miltei puolet ikäluokasta.
Ylioppilaaksi tulo oli siis alkujaan mahdollista vain ylimmän yhteiskuntakerroksen nuorille. Autonomia-ajan sääty-yhteiskunta ei sallinut rahvaan nuorten kouluttamista. Helsingin yliopiston silloinen varakansleri J.M. Nordman vaati, että työtätekevien luokkien – se merkitsi silloin lähinnä viljelijäväestöä – lasten siirtyminen eliittiin koulutuksen avulla oli ehdottomasti estettävä.
Suomen marsalkan isoisä, hovioikeuden presidentti C. G. Mannerheim korosti, että vain ylempien yhteiskuntaluokkien ”syvempi siveellisyys” antaa kelpoisuuden maan julkisiin tehtäviin.
Sitten, 1870-luvulla, Snellmanin ja suomalaiskansallisen herätyksen aikaan alettiin tiedostaa, että maallamme tuli olla omakielinen sivistyneistö.
Säätykiertoon alettiin suhtautua myönteisesti, joskin eteneminen oli hidasta.
Kuvaavaa oli, että pari vuosikymmentä myöhemmin,1890-luvun alussa, yliopistomme opiskelijoista 15 sadasta oli lähtöasemiltaan talonpoikaistaustaisia. Seuranneina neljänä vuosikymmenenä heidän osuutensa kasvoi vajaaseen 20 prosenttiin. Ylioppilaiden vuotuinen kokonaismäärä rajoittui tällöin kuitenkin vain kolmeen tuhanteen.
Kun oli kulunut sata vuotta maamme kansallisesta herätyksestä, kaupunkien ja maaseudun väestöt olivat määrällisesti alkaneet tasoittua. Ylioppilastutkinnon oli nyt suorittanut 185 000 kaupunkilaista mutta vielä vain 60 000 maalaisnuorta.
Tänään Suomi on moderni koulutusyhteiskunta. Etenkin 1960-luvulla presidentti Kekkosen käynnistämän tehokkaan aluepolitiikan seurauksena saatiin aikaiseksi suuri ja koulutushistorian menestyksekkäimpiin kuuluva, kansainvälisestikin arvostettu peruskoulu-uudistus. Sen toteuttaminen aloitettiin Pohjois-Suomesta ja vuoteen 1985 se mennessä oli toteutettu koko maassa.
Nyt vanhempien tausta eikä varallisuus eikä myöskään oppilaan kotipaikka enää määrää nuorten tulevaisuutta. Perustettiin myös monia uusia korkeakouluja ja yliopistoja ja mahdollistettiin nuorison opintielle pääsy laajoja maakuntia myöten. Samalla toteutettiin ylioppilastutkinnon jälkeisten opintojen kannalta tärkeä opintuen uudistaminen.
Siten 1970-luvulla ylioppilaiden vuotuinen valmistumismäärä nousi jo yli 20 000:n ja 1980-luvulle tultua yli 30 000:n.
Nykyinen yli neljänsadan lukion määrä kertoo, että sivistysvaltio Suomi toimii täysillä. Väestömme 15–39-vuotiaista on ylioppilaita 20 prosenttia.
Pohjoismainen vertailu osoittaa, että Ruotsissa vastaava määrä on 17,5, Norjassa 16 ja Tanskassa 14 prosenttia.
Meillä 20–39-vuotiaasta väestöstä yliopistossa opiskelee 20 prosenttia. Ruotsissa luku on 17, Tanskassa 14 ja Norjassa 12 prosenttia.
Kiintoisaa on tutustua myös yliopisto- ja korkeakoulututkinnon suorittaneen aikuisväestön eli 25–64-vuotiaiden osuuteen. Prosenttimäärä on meillä 37, Norjassa 36,Tanskassa 34 ja Ruotsissa 33.
Näistä asioista keskustelimme Huidunperällä kuntamme uusien ylioppilaiden lakkiaiskahveilla. Lämpimin ajatuksin ja sanoin kiiteltiin tätä maamme pieniin kuuluvan kuntamme lukiota, joka terhakkaasti on vuosia hoitanut tehtäväänsä seutukunnan hyväksi.
Lukioittemme määrän kehitys on ollutkin suotuisa. Meillä ei oppilaiden ole enää tarvinnut menneiden sukupolvien nuorten tavoin käydä lukiotaan kaukana kodista ja siirtyä sukulais- tai tuttavaperheisiin alivuokralaisiksi.
Vaan keskittäminen on nyt yhteiskuntamme monien päättäjien pyrkimyksenä ja kuntauudistus keskeisiä hankkeitaan.
Merkitseekö hallituksen esiin nostama kuntahanke lukioittemme määränkin vähentämistä ja harvojen eli suurten aluelukioiden aikaansaamista?
Nuoriso joutuisi palaamaan entiseen etälukiokäytäntöön. Taantumaa se merkitsisi. Huidunperällä toivotaan, että keskittämisen into ei tähän koulutuksen alaan puuttuisi.
HEIKINTYTÄR
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
