Viljelijästä tuli tohtori ja ruokaprojektien vetäjä
Leena Erälinna vaihtaa sujuvasti traktorin hytistä toimistoon. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoTURKU (MT)
”Oikeastaan olen vain ajelehtinut ja tarttunut mahdollisuuksiin”, paimiolainen maatalousyrittäjä, tohtori ja projektipäällikkö Leena Erälinna toteaa työpaikallaan Turun Datacityssä.
Ajelehtiminen ei kyllä ensimmäisenä tule mieleen, kun kuuntelee määrätietoisen oloisen naisen elämäntarinaa.
Erälinna syntyi maatilan tyttäreksi vuonna 1963. Ylioppilaaksi kirjoitettuaan hän kävi maatalouskoulun ja opiskeli sen jälkeen sairaanhoitajaksi.Perheen ainoana lapsena hän ryhtyi jatkamaan 50 hehtaarin kasvinviljelytilaa vuonna 1987.
”Se oli juuri se vuosi, jolloin lokakuussa puitiin täysin raakaa kevätvehnää. Pohjalta on hyvä aloittaa”, Erälinna nauraa.
Maatalousyrittäjän työn ohella hän teki keikkaa sairaanhoitajana.
Rinnalle löytyi kaupunkilaismies, joka onneksi kiinnostui maataloudesta. Naimisiin pariskunta meni 1991.
Perhe kasvoi. Maria syntyi vuonna 1993 ja Otto kolme vuotta myöhemmin.
Erälinna oli ja on edelleen se, joka tilalla päättää, mitä kylvetään. Hän myös hoitaa tukiasiat ja talouden.
”Mies ajaa pellolla traktorilla ympyrää ja pitää siitä. Eikä hän halua, että pellot annetaan vuokralle.”
Vuonna 1995 tuli EU-jäsenyys ja tietoisuus siitä, että jotain on pakko tehdä. 50 hehtaarin viljatila ei riittäisi.
Tilalle oli jo haettu lupa sikalan perustamiseen, kun joku kysyi Erälinnalta: ”Oletko miettinyt, haluatko investoida tilaan vai itseesi?”
Se pysäytti. Kumpi olisi järkevää?
Sikalaa ei rakennettu. Erälinna päätti toteuttaa nuoruuden haaveensa ja hakea Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan. ”Hain ja pääsin.”
”Vähän pelotti, miten ehdin tehdä kaiken, kun lapset olivat pieniä, tila hoidettavana ja mies vuorotyössä. Mutta ajattelin, että jos en onnistu, voin keskeyttää opinnot”, Erälinna kertoo.
Kaikki sujui odotettua paremmin. Mies tuki täysillä, otti lisää vastuuta perheestä ja opetteli tekemään ruokaa.
Tunnin bussimatkalla Paimiosta Helsinkiin Erälinna luki, samoin paluumatkalla. Bussissa ja Helsingissä hän oli täysitehoinen opiskelija, kotona viljelijä ja perheenäiti.
Opiskelu ja maatilan rytmi lomittuivat hyvin keskenään. Tutkinto oli taskussa jo neljän vuoden päästä.
Erälinna innostui opiskelemaan lisää. Lisensiaattityö valmistui vuonna 2009 ja väitöskirja 2013.
Vuonna 2012 löytyi työpaikka maaseudun yritysneuvojana Salon seudun Yrityskeskuksessa. Nykyinen työ Turun yliopiston Brahea-keskuksessa alkoi vuoden 2014 alussa.
Erälinna vetää erilaisia elintarvikkeisiin liittyviä kehityshankkeita ja jaksaa innostua työstään päivittäin.
Nyt meneillään on esimerkiksi Vähemmän jätettä, enemmän kiertoa -hanke, jossa Turun yliopiston kampusalueen opiskelijaruokalan ruuanjätteet kompostoidaan ja käytetään kaupunkiviljelmän lannoitteena.
”Oli mahtavaa, että Biolanilla oli juuri nyt tarve pilotoida uutta laitostason kompostoria, ja että ruokala ja opiskelijat tulivat innolla mukaan.”
”Suoramyyntiä, lähiruokahankkeita”, Erälinna luettelee muita aiheita. ”Esimerkiksi Aitojamakuja.fi-palvelu organisoidaan meiltä.”
Maatila ja viljelijän identiteetti ovat Erälinnalle edelleen tärkeitä.
”Tila ei ole tulonmuodostuksen kannalta tärkeä, mutta pelto on resurssi, jota vielä joskus arvostetaan. Tila myös pitää ihmisen kiinni realiteeteissa: kaikkea ei voi hallita ja kontrolloida. Se laajentaa maailmankuvaa ja ymmärrystä.”
Nuorena Erälinna halusi kokeilla uutta, tehdä toisin kuin edellinen sukupolvi. Vanhempiensa kauhuksi hän esimerkiksi valitsi uusia, satoisia mutta myöhäisiä vehnälajikkeita.
Nykyään hän kallistuu aikaisiin, viljelyvarmoihin ja hiukan vähemmän satoisiin lajikkeisiin.
”Teen kuten vanhempani. Ympyrä on sulkeutunut.”
Viljelijätaustasta on apua nykyisessä työssä.
”Alkutuottajana minulla on selkeä näkemys ruokasektorista ja yrittäjyydestä”, Erälinna selittää.
Tausta auttoi myös opinnoissa; kokonaisuuksien hahmottaminen ja vastuuntunto ovat hyödyksi niin tilalla kuin opinnoissa.
Unelmiaan toteuttava ei saa olla herkkänahkainen, Erälinna sanoo.
”Lähtiessäni opiskelemaan sain paljon kannustusta mutta myös negatiivisia kommentteja. Osalle ihmisistä toisen eteenpäin meno on kova paikka.”
Muita Erälinna kannustaa miettimään, toteuttavatko he muiden odotuksia vai omia, sisältään lähteviä tavoitteita.
”Jos on tyytymätön nykytilanteeseen, ei saa masentua ja jäädä paikalleen makaamaan.”
Toki Erilinna ymmärtää niitä, joilla on esimerkiksi suuri karja, valtavasti työtä eikä juurikaan tuloja.
”Jos maksamattomat laskut ja tekemättömät työt kaatuvat niskaan, ihminen on jaksamisensa äärirajoilla. Silloin ei jaksa ajatella eteenpäin vaan yrittää vain selviytyä päivä kerrallaan.”
”Eikä vaihtoehtojen löytäminen tietenkään ole helppoa, jos asuu vaikka Kainuun sydänmailla. Minä saan olla onnellinen, kun töitä löytyi.”
SATU LEHTONEN
Juttusarja kertoo uuteen
ammattiin loikanneista ihmisistä, heidän unelmistaan ja niiden
toteutumisesta.
Bussissa ja Helsingissä Erälinna oli
täysitehoinen
opiskelija, kotona viljelijä ja
perheenäiti.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
