Hellan kulmalla Ravintolavaununklassikko ei petä
Jo Odysseus reissuillaan kuuli seireenien tenhoavan laulun. Vastustamattomia kutsuja kantautuu kulkijan korviin yhä.
”Hyvää iltaa hyvät matkustajat, tässä junassa teitä palvelee Bistro-ravintola vaunussa numero neljä. Tervetuloa!”
Loistavaa. Ei kärrymyyntiä, vaan kunnon ravintolavaunu. Sinne!
Reilun kaupan banaani ja litra automaattiespressoa
pitivät työvireessä, mutta eivät riitä enää, kun maaliskuinen tiistai kääntyy ehtooksi. On tullut aika nauttia lämmin ateria. Valinta on helppo.
”Lihapullat ja olut, kiitos.”
Ravintolavaunussa on yllättävän paljon nälkäisiä ja janoisia arki-illaksi. Pasilasta nousee lisää.
Intercity on ehtinyt Tikkurilan tienoolle, kun tarjoilija tuo kiskokuppiloiden klassikon: kahdeksan lihapullaa, perunamuusia ja ruskeaa kastiketta. Lisukkeina puolukkahilloa ja vihreää salaattia.
Pyörykkä puoliksi, muusia mukaan ja hilloa haarukkapalan kruunuksi. Nam! Ensimmäinen pulla on syöty Koivukylän kohdalla.
Kuljettaja lisää vauhtia. Pienestä poikittaisliikkeestä päätellen rautahepo laukkaa Keravan ohi 170–175 kilometrin tuntivauhtia. Toinen pyörykkä.
Kolmas menee Kyrölässä ja neljäs Järvenpäässä.
Annos maistuu, matka taittuu. Kyllä ravintolavaunu vain on kiva. Tavallinenkin kuppila on mukava, mutta tämä baari liikkuu. Otetaanpa sille! Lentokonekin liikkuu, mutta ruokailu on naurettavaa muoviaterimilla nyhjäämistä surkeissa tiloissa.
Hyvinkään jälkeen lautanen alkaa olla tyhjä ja vatsa täynnä. Riihimäellä annos on muisto vain.
Kotiasemalle on puolisen tuntia. Ehtisikö vielä?
”Tarjoilija, toinen samanlainen.”
”Pyörykät?”
”Joku raja se on lihapullienkin syönnissä. Karjala.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
