Hirvipaisti pysyy Kettulan klassikkona
SALO (MT)
”Kaupungeissa saa vaikka mitä piperryksiä. Niiden kanssa emme halua kilpailla”, emäntä Erja Rytkönen sanoo.
Kettulan ruoka valmistetaan lähellä tuotetuista raaka-aineista ja ympäröivän luonnon antimista. Suomalaista on Rytkösen mukaan lähes kaikki muu paitsi kahvi, konjakki ja viini.
Hirvenlihan suosio on vanhaa perua. Ensimmäiset jahdit järjestettiin Kettulan metsätilalla 30-luvun alkupuolella.
”Hirvi on se Kettulan juttu”, Rytkönen vakuuttaa.
Maineikkaisiin jahteihin on osallistunut vuosikymmenien varrella niin ministereitä, diplomaatteja kuin vuorineuvoksiakin. Usein kestitty jahtivieras oli presidentti Urho Kekkonen. Vieläkin aprikoidaan, miksi hän ei koskaan Kettulassa kaatanut yhtään hirveä.
Hyvä ampuja puolestaan oli ministeri ja Helsingin Sanomien päätoimittaja Eljas Erkko. Hirvi kaatui historian kirjojen mukaan jopa limusiinin ovelta.
Nykyään Kettulassa järjestetään kaksi suurta hirvijahtia vuosittain.
Saalis paloitellaan ja pakastetaan tulevia tarjoiluja varten Kettulan asianmukaisissa tiloissa. Viime syksynä saatiin neljä vasaa ja viisi aikuista.
Hirvipaisti oli suosituin pääruoka jo nykyisen emännän edeltäjän Orvokki Jauhiaisen aikana.
Uutta ovat riistamakkarat, joita valmistetaan hirven ja peuran lihasta kerralla suuria määriä.
Vesihöyryssä kypsennetyt makkarat jäähdytetään ja pakastetaan tulevia tilaisuuksia varten. Ennen tarjoilua makkarat ruskistetaan voissa. Tulinen konjakkisinappi on makkaroiden tapaan omatekoista.
Hirvestä syntyy myös höystöä, keittoa ja pitkään hauduttamalla vorschmackia, Mannerheimin lempiruokaa. Tavallisesti vorschmackiin käytetään lammasta ja nautaa.
Sesonginmukainen ajattelu näkyy ruokapöydässä. Kesän kynnyksellä nautitaan alkuruokana esimerkiksi parsakeittoa. Suomalaista parsaa löytyy Rytkösen mukaan aivan lähialueelta tai Salon seudun tukusta.
Hirvipaistin kera tarjotaan usein kermamuhennettuja korvasieniä, kasvisgratiinia ja ruisleipää. Kaikki leivät leivotaan Kettulassa itse. Ruisleivän juuri on peräisin Salon seudulta yli sadan vuoden takaa.
Ennen vanhaan Kettulassa tyydyttiin pääruuan jälkeen nauttimaan kahvia ja konjakkia.
Nykyään ateriaan kuuluu myös jälkiruoka. Keväällä se on esimerkiksi itse tehtyä vaniljajäätelöä ja raparperikompottia, syksyllä omenapaistosta ja kanelikermaa.
Kettulan puutarhasta saadaan keittiöön omenaa, herukoita ja yrttejä, kuten lipstikkaa, timjamia, ruohosipulia, tilliä ja persiljaa.
MTK kutsuu Kettulaan 40–50 sidosryhmää vuosittain. Se tarkoittaa noin tuhatta vierasta, joiden viihtymisestä keittiön väki omalta osaltaan huolehtii. Tilaisuudet keskittyvät touko–lokakuulle ja heinäkuun talo on kiinni.
Niinpä Rytkösellä on toinenkin ammatti terapia-alan yrittäjänä.
”Emäntänä toimiminen on mielenkiintoista ja mukavaa. On ilo palvella. Haastavaa on kahden työn tekeminen ja perheen yhdistäminen. Pelkkä kausityö kun ei elätä.”
Rytkönen on reilun vuosikymmenen aikana palvellut muun muassa toimittajia, virkamiehiä, poliitikkoja, elintarvikealan asiantuntijoita, maa- ja metsätalouden vaikuttajia ja jopa presidenttiä.
”Ruokaa ja keittiötyötä arvostetaan aiempaa enemmän. On kiva kertoa vieraille, mitä on tarjolla. Kerromme myös viineistä, jotka tulevat suoraan tiloilta Italiasta ja Saksasta.”
Vieraita palvellaan Rytkösen mukaan tasapuolisen hyvin titteleihin katsomatta. ”Kaikki vieraat ovat täällä samanarvoisia.”
Valikoima Kettulan keittiön reseptejä sisältyy syksyllä ilmestyvään keittokirjaan, joka painottuu Maaseudun Tulevaisuuden suosittujen ruokasivujen parhaaseen antiin.
Kustantaja Maahenki lanseeraa teoksen elokuun lopulla Herkkujen Suomi -tapahtumassa.
TARJA HALLA
Emäntänä toimiminen on
mielenkiintoista ja mukavaa.
On ilo palvella. Haastavaa on kahden työn
tekeminen ja perheen yhdistäminen.
Pelkkä kausityö kun ei elätä.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
