Paavo Arhinmäki tuomittiin vahingonteosta 2 500 euron sakkoihin

Paavo Arhinmäki ja toinen mies olivat tekemässä luvatonta graffitia Helsingissä Vuosaaren satamaan vievän junaradan tunnelissa, kun vartijat ottivat heidät kiinni viime juhannusaattona. LEHTIKUVA / Vesa Moilanen.  

Arhinmäki ja toinen mies olivat tekemässä luvatonta graffitia Helsingissä Vuosaaren satamaan vievän junaradan tunnelissa, kun vartijat ottivat heidät kiinni viime juhannusaattona. Arhinmäelle annetun tuomion mukaan miehet maalasivat yhdessä junatunneliin spray-maaleilla noin 16 metriä leveän ja pari metriä korkean graffitin. Syyttäjän mukaan kaksikko aiheutti Väylävirastolle taloudellista vahinkoa graffitin puhdistus- ja työnjohtokustannuksista yhteensä lähes 3 000 euroa.

Miehet tunnustivat teon, ja kumpikin heistä tuomittiin 20 päiväsakkoon. Arhinmäen tuloilla tämä tekee yhteensä 2 520 euroa.

Arhinmäki pyysi toimintaansa anteeksi tapahtuneen jälkeen Facebook-päivityksessään.

”Olipa kyllä todella hölmösti tehty minulta ja meiltä. Jotenkin itsekin olen tuudittautunut ajatukseen, että tuollaisiin harmaisiin valmiiksi maalattuihin betoniseiniin poissa ihmisten silmistä voi tehdä maalauksia”, hän kirjoitti.

Syyttäjä vaati miehille 20–40 päiväsakon suuruista sakkorangaistusta. Antamassaan lausumassa Arhinmäki sanoi syyttäjän vaatiman rangaistuksen olevan varsin kova ottaen huomioon, että maalattu graffiti sijaitsi syrjäisessä paikassa, se maalattiin vanhan teoksen päälle eikä Väyläviraston kanssa sovitellusta vahingosta tyypillisesti edes nosteta syytettä.

Myös toinen mies toivoi lausumassaan huomioitavaksi, että graffiti maalattiin syrjäiseen paikkaan, jossa oli jo ennestään runsaasti maalauksia. Mies katsoi syyttäjän rangaistusvaatimuksen olevan "hitusen ankara", kun otti huomioon nämä seikat sekä sen, että vahingonteko oli soviteltu ja korvaus hoidettu.

Käräjäoikeus katsoi rangaistusta lieventävänä seikkana sen, että miehet olivat olleet sovittelussa, tehneet sovittelusopimuksen ja korvanneet asianomistajalle aiheuttamansa vahingon.

Asia käsiteltiin käräjäoikeudessa niin sanottuna kirjallisena menettelynä, eli oikeusistuntoa ei järjestetty.