vierasyliö Islanti haluaa jäsenyyden sijaan laajentaa yhteistyötä EU:n kanssa
Islannin tuore 38-vuotias pääministeri Sigmundur Davíð Gunnlaugsson on hieman hermostunut. Hän joutuu perustelemaan uuden hallituksen EU-irtiottoa isolle ryhmälle pohjoismaisia keskusta-liberaaleja kansanedustajia Reykjavikissa Hotelli Nordican kokoushuoneessa.
Kohtalon ivaa on se, että viereisessä huoneessa kokousta sattuvat pitämään Islannin henkitoreissa olevien luottolaitosten edustajat.
Tosiasialliseksi perusteluksi uuden hallituksen EU-kriittisyydelle riittänee se, että islantilaisten enemmistö äänesti huhtikuussa pidetyissä eduskuntavaaleissa kahta puoluetta – keskustalaista Edistyspuoluetta sekä oikeistolaista Itsenäisyyspuoluetta – jotka molemmat vastustavat Islannin EU-jäsenyyttä.
Molempia puolueita myös pidetään syyllisinä vuoden 2008 talousromahdukseen, mikä myös johti ne vuosien mittaiselle oppositiotaipaleelle. Kuinka tässä näin pääsi käymään?
Ajomatka Keflavikin lentokentältä Reykjavikin keskustaan kestää noin tunnin. Taksikuskin mukaan islantilaiset ovat äärimmäisyyksien kansaa. Silloin kun heiluri heilahtaa, se ei jää keskivaiheille killumaan, vaan menee suoraan toiseen äärilaitaan.
Näin on ollut myös politiikassa. Ylimääräisissä eduskuntavaaleissa keväällä 2009 valtaan tullut EU-myönteinen vasemmistohallitus koki murskaavan tappion huhtikuussa 2013 pidetyissä vaaleissa.
Huhtikuun vaaleissa hallitukseen nousi kaksi puoluetta, joiden vaalilupaukset esimerkiksi lapsiperheiden lainataakan keventämisestä ylittivät hulluimmatkin kuvitelmat.
Vasta nyt, kesätauon jälkeen, hallitus pääsee toden teolla toteuttamaan vaalilupauksiaan. Se tarkoittaa aika monen työryhmän perustamista. Kyse ei ole pikku jutusta maassa, jossa pääministerin esikuntaan kuuluu – autonkuljettaja, emäntä ja kiinteistönhoitaja mukaan lukien – yhteensä 30 henkeä.
Suuri osa perus-palkansaajista saa elantonsa osittain turismista. Turistille tämä näkyy siinä, että Islannissa on helppo saada tarvitsemansa palvelut. Kaikki järjestyy, kun vain kysyy. Kyse on palveluasenteesta, eikä siihen tarvita edes kovin kehittynyttä infrastruktuuria. Islannissa ei ole rautateitäkään.
Myös entinen ympäristöministeri, keskustapuolueen Siv Friðleifsdóttir, on tänä keväänä eduskunnasta jättäydyttyään ryhtynyt matkailualan yrittäjäksi. Ministerinä ollessaan hän sai ympäristöjärjestöjen vastustuksesta huolimatta läpi Islannin historian suurimman vesivoimalahankkeen Kárahnjúkarin. Se tarkoitti aiemmin noin 1 000 neliökilometrin laajuisen koskemattoman erämaa-alueen valjastamista energian lähteeksi alumiinin tuotannolle.
Nykyisessä työssään Friðleifsdóttir puhuu Islannin koskemattoman luonnon puolesta. Islannin lainsäädännössä on tarkka määritelmä koskemattomalle erämaalle. Tämän määritelmän mukaan 42 prosenttia Islannin pinta-alasta on koskematonta.
Se on juuri se mitä turistit – kiinalaiset, yhdysvaltalaiset, japanilaiset ja monet muut – haluavat nähdä. Maailmassa on ihmisiä, jotka erämaan nähdessään polvistuvat maahan itkemään.
Nuori pääministeri asettelee sanojaan varoen. Islanti haluaa laajentaa yhteistyötään EU:n kanssa siitä huolimatta, että jäsenyysneuvottelut pistetään jäihin.
Pääministerin mukaan edellinen hallitus, jättäessään EU-jäsenyyshakemuksen heinäkuussa 2009, piti Islannin EU-jäsenyyttä ratkaisuna Islantia kohdanneeseen talousromahdukseen. Jäsenyyshakemus perustui vääriin olettamuksiin jäsenyyden vaikutuksista Islannille.
Islannin parlamentti althingi tulee lähiaikoina saamaan ulkoministeriöltä selvityksen EU-hakemusprosessin nykytilanteesta sekä arvion EU:n tämänhetkisestä tilanteesta. Sen jälkeen hallitus järjestää jäsenyydestä kansanäänestyksen.
Jäsenyysneuvottelut ovat kesken, joten minkäänlaista neuvottelutulosta ei hallituksella ole kansalaisille esittää äänestyksen pohjaksi. Mutta näin tuli vaaleissa luvattua ja näin myös toimitaan.
EU-jäsenyys on sivujuonne Islannin tilanteen normalisoitumisessa. Pahat kielet manaavat Islannille jo nyt uutta romahdusta sen seurauksena, että vuonna 2008 Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tuella asetettuja esteitä pääomien vapaalle liikkuvuudelle ei ole onnistuttu vieläkään poistamaan.
Rajoitukset syövät sijoittajien halukkuutta investoida Islantiin ja vaikeuttavat tavallisten ihmisten elämää. Niiden poistaminen onkin keskustalaisen pääministerin agendalla. Se vain pitäisi saada aikaiseksi ilman, että kotitalouksien inflaatioon sidotut lainat hyppäävät pilviin.
Vuoden 2008 talousromahdus sai aikaan sen, että matkailu nousi kalastuksen ja alumiiniteollisuuden ohella Islannin pääelinkeinoksi. Tulevaisuuden investointeja haetaan satamateollisuudesta sekä vihreästä teknologiasta.
Esimerkkinä on Carbon Recycling International -niminen yritys, joka tekee kuuluisan Blue Lagoon -uimalan vieressä hiilidioksidista nestemäistä metanolia ja uskoo, että samalla periaatteella tulevaisuudessa voidaan konvertoida ja säilöä myös aurinkoenergiaa.
Islannin pääpelastuslaitoksella, missä ovat erittäin vakuuttavalla tavalla koottuina kaikki alan toimijat poliisista Punaiseen ristiin, kuulemme, että todellisessa kriisitilanteessa varmin viestintämuoto on edelleen kynä, paperi ja liitutaulu.
Tämä kuulostaa rankalta maassa, jossa jäätikön alla olevan tulivuoren Katlan purkaus
saattaa silmän räpäyksessä laittaa liikkeelle vesimassat 300 000 kuutiometrin sekuntinopeudella.
Toisaalta taksikuskimme, joka ei ole ikinä käynyt Islannin rajojen ulkopuolella, puhuu täysin virheetöntä Amerikan englantia, koska hänen isoisänsä on amerikkalainen. Ja tarjoaa meille vielä kyydin. Islannissa kaikki on mahdollista.
TERHI TIKKALA
Kirjoittaja on Pohjoismaiden
neuvoston keskiryhmän pääsihteeri.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
