Joka neljäs uusi metsästäjä viime vuonna oli nainen

Helsingin Erä-Ämmien puheenjohtaja Sanni Lopperi kertoo päätyneensä metsästäjäksi koiraharrastuksen kautta. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN.  

Naisten osuus metsästäjistä on nousussa.

Yksi heistä on Helsingin Erä-Ämmien puheenjohtajana toimiva Sanni Lopperi, joka on metsästänyt oman arvionsa mukaan kahdeksan vuotta. Erä-Ämmien tarkoituksena onkin kannustaa juuri naisia harrastuksen piiriin.

Seura ei ole ainutlaatuinen, sillä Suomeen on perustettu muitakin naismetsästäjien seuroja tällä vuosituhannella. Suomen Riistakeskuksen tilastot osoittavat, että viime vuonna metsästykseen oikeuttavan vuosittaisen riistanhoitomaksun maksoi reilut 300  000 suomalaista.

Maksujen kokonaismäärä ei ole juurikaan vaihdellut vuosien kuluessa, mutta naisten osuus on kasvanut joka vuosi. Vuonna 2016 kaikista riistanhoitomaksun maksaneista yli 7 prosenttia oli naisia, kun viime vuonna sama prosenttiluku oli noin 10 prosenttia.

Riistakeskuksen tilastojen mukaan uusia metsästystutkintoja suoritettiin viime vuonna reilut 7  700, joista naiset suorittivat reilut 2  100 kappaletta. Naisten osuus uusista metsästäjistä oli siis yli neljänneksen.

Eniten naisia on tullut metsästyksen piiriin Lapissa ja Kainuussa, kun taas Uudellamaalla harrastus on säilynyt miesvoittoisimpana. Tästä huolimatta myös Helsingin Erä-Ämmät ovat kasvattaneet jäsenmääräänsä vuosi vuodelta.

Metsästysseurat aktivoituvat taas elokuussa, jolloin metsästyskausi pääasiallisesti alkaa.

Alun perin Erä-Ämmissä oli kolme jäsentä, mutta nyt määrä on Lopperin mukaan kasvanut 29:ään. Puheenjohtaja kertoo kasvun olleen melko tasaista. Tilanne on myös haluttu pitää sellaisena.

”Mukaan on kutsuttu tuttuja. Tavoitteena on, että kaikki jäsenet kuitenkin tuntisivat toisensa.”

Lopperi itse kertoo päätyneensä metsästäjäksi koiraharrastuksen kautta ja mainitsee näin olevan monen muunkin seuran jäsenen kohdalla. Seurassa on itse asiassa hänen mukaansa enemmän koiria kuin ihmisiä mukana. Hän arvelee, että syyt naisten kasvaneelle metsästysinnolle ovat moninaiset.

”Luulen, että myös läheisyys luontoa kohtaan on vaikuttanut asiaan. Ekologisen ajattelun kannalta itsellänikin on se arvo, että syön punaista lihaa vain silloin, kun se on itse haettu metsästä”, Lopperi kertoi.

Riistakeskuksen tammikuun tiedotteessa riistapäällikkö Henri Mutanen nimeää samat syyt sille, miksi naisten metsästysinto on kasvanut.

Riistakeskuksen viestintäpäällikkö Mikko Sirkiä kommentoi STT:lle, että koronapandemian seurauksena myös lähimatkailun ja luontoaiheisten harrastusten suosio lähti yleisesti nousuun. Hän lisää, että riistakeskuksen tilastoista voidaan nähdä pandemian päätyttyä metsästyksen suosion taas laskeneen, mutta romahdusta suosiossa ei ole tapahtunut.

Lopperi uskoo myös kulttuurin muutoksen vaikuttaneen siihen, että naisten on nykyään aiempaa helpompaa lähteä metsälle. Hän on käynyt tapahtumissa myös miesseurojen kanssa eikä ole kokenut sukupuolesta johtuvaa vähättelyä.

”Ei olla katsottu nenänvartta pitkin. On jopa tullut sellaista palautetta, että naiset kuuntelevat ohjeet paremmin”, Lopperi naurahtaa.

Metsästäjäkunta on moninaistunut hiljalleen. Jahtimedia kertoo artikkelissaan, että vuonna 1921 perustetun Suomen Yleisen Metsästäjäliiton myötävaikutuksella metsästys on muuttunut kaikkien yhteiskuntaluokkien harrastukseksi, mutta sukupuolittuneisuus säilyi pitkään. Samassa artikkelissa todetaan, että ilman naisia metsästäjien määrä Suomessa olisi laskusuhdanteinen.