LUKENUT MIES Rahan miehenpiirustukset
Mahtaa Björn Wahlroos pyöritellä Nokian yhtiökokouksen jälkeen päätään. Kiusasivat pääjohtajaa kahdeksatta tuntia kysymyksillään. Wahlroosin mielestä osakkaiden ei pidä häiritä osakeyhtiön toimitusjohtajan rauhaa. Jos ei toiminta miellytä, ottakoot rahansa pois ja sijoittakoot muualle.
Wahlroosin kirjaa on myyty runsaasti, ja siitä on kirjoitettu paljon.
Sisällön käsittely on jäänyt yllättävän vähälle. Huolellisen lukijan on kuitenkin pakko jäädä miettimään esimerkiksi, onko yhteiskunnallinen ja poliittinen systeemimme kehittymässä hänen vilkuttamaansa suuntaan, teoreettiseen rahan maksimointiin tulonjako unohtaen.
Wahlroosin mukaan kaikkien yhteiskuntien ja yritysten hallintamuodot voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan. Ne ovat demokratia, hierarkia ja markkinat. Yleensä eletään sekamuodoissa, paitsi että demokratian yrityksissä hän torjuu kauhuissaan.
Yhteiskunnissa hän tuntee lievää vetoa hierarkioihin, koska Kaukoidän maat, erityisesti Kiina ja Etelä-Korea, näyttävät kasvavan sillä systeemillä ikuisuuteen. Hän unohtaa Japanin, joka on jo ehtinyt tukehtua hierarkiaansa.
Yhteiskuntien demokratiaa Wahlroos pitää enemmistön tyranniana, jota tehokkuuden nimissä pitäisi rajoittaa. Eduskunnan valtaa söisivät parhaiten vahva presidentti ja uudistuksia vastustava korkea tuomaristo, kuten Yhdysvalloissa. Poikaa olisivat myös määräenemmistösäädökset ja ansioituneista kansalaisista nimetty ylähuone.
Tässä vaiheessa on syytä muistuttaa, että Wahlroosin oma puolue RKP ajoi noita kaikkia lujasti Suomen systeemiä rakennettaessa 1906 ja 1917. Osa niistä meille tulikin mutta on sittemmin jätetty perustuslaista pois.
Mutta erityisesti Suomessa on erittäin vankka epäparlamentaarinen toinen kamari, nimittäin valtiovarainministeriö, joka rajoittaa eduskunnan enemmistön vallankäyttöä tehokkaammin kuin Englannin ylähuoneen lordit konsanaan.
Markkinamies Wahlroosin mukaan poliittinen keskustelu helpottuisi, jos yhteiskunnat asettaisivat itselleen yksinkertaisia tavoitteita, kuten kansantuotteet kasvun maksimoiminen.
Mutta kansantuotekin määritellään aina poliittisesti. Ei sitä ole taivaasta annettu.
PEKKA ALAROTU
Björn Wahlroos:
Markkinat ja demokratia.
Loppu enemmistön tyrannialle.
399 sivua. Otava.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
