Metsien luonnonhoidon rahoituksenleikkaus heikentää uskottavuutta
vierasyliö
Monimuotoisuuden ylläpito ja ekosysteemipalvelujen turvaaminen on yhä keskeisempi osa kansainvälistyvää vihreää taloutta. Aihepiiriin liittyvillä innovaatioilla on kasvava kysyntä eri puolilla maailmaa.
Suomessa metsäteollisuus on ollut merkittävä edelläkävijä luonnonvarojen kestävän käytön alalla. Monimuotoisuuden turvaamisen keinoja on kehitetty esimerkiksi osana metsäsertifiointijärjestelmiä.
Merkittävin metsäluontoa turvaava kansallinen ohjelma on vuonna 2008 käynnistynyt Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma Metso.
Metson toteuttaminen on tärkeässä asemassa niin monimuotoisuusstrategiassa, kansallisessa metsäohjelmassa kuin pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmassakin.
Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön ohjaaman Metson suunnittelussa ja toteutuksessa ovat mukana kaikki metsäalan tärkeimmät toimijat: elykeskukset, Suomen metsäkeskus, metsänhoitoyhdistykset, metsäalan yritykset, MTK, metsänomistajien liitot, luonnonsuojeluorganisaatiot ja eri tutkimuslaitokset.
Suomi on sitoutunut lukuisin kansainvälisin sopimuksin turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Näistä tärkeimpiin lukeutuu vuonna 1992 allekirjoitettu biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus, joka velvoittaa Suomea kansallisiin lajien ja elinympäristöjen turvaamistoimiin.
Suomen ja EU:n yhteisenä tavoitteena on saavuttaa ekosysteemien ja lajien suotuisa tila vuoteen 2020 mennessä.
Syksyllä 2012 valmistuneen väliarvion mukaan Metso on onnistunut tapa vastata haastavaan tavoitteeseen turvata Suomen metsien monimuotoisuus vuoteen 2020 mennessä.
Ohjelmaan valitut metsät ovat tutkimusten mukaan lajistollisesti monipuolisia, ja niissä tavataan myös uhanalaisia lajeja.
Tutkimukset osoittavat lisäksi, että eri hallinnonalat ja organisaatiorajat ylittävä yhteistyö, toiminnan vapaaehtoisuus sekä suojelusta ja luonnonhoidosta maksettava korvaus ovat avainasemassa Metson hyväksyttävyydessä.
Ohjelman kautta rahoitettu tutkimus- ja kehittämistoiminta on mahdollistanut uusien metsien kestävään hoitoon ja käyttöön liittyvien innovaatioiden kehittämisen. Esimerkiksi erilaiset talousmetsien luonnonhoidon kehittämishankkeet ovat tuottaneet menetelmiä ja osaamista, joista olisi vientituotteiksi.
Metsien monimuotoisuuden turvaaminen vaatii luonnonsuojelualueiden rinnalle tavallisen metsänhoidon ohessa toteutettavia luonnonhoitotöitä.
Näitä ovat esimerkiksi puuntuotannollisesti heikkotuottoisen suon ennallistaminen, lehtojen ja puustoisten perinneympäristöjen hoito, lähteiden ja purojen kunnostaminen tai harjujen paahderinteiden ja säästöpuuryhmien kulotus.
Seuranta osoittaa, että toimenpiteillä saadaan aikaan positiivisia lajistovaikutuksia. Koska yli 95 prosenttia Etelä-Suomen metsistä on talouskäytössä, luonnonhoidon avulla voidaan vaikuttaa laajoihin pinta-aloihin, mikä lisää ekologista vaikuttavuutta.
Talousmetsien aktiivinen luonnonhoito ei edistä pelkästään monimuotoisuuden säilymistä, vaan usein saavutetaan hyötyjä myös vesiensuojelussa, riistan elinympäristöjen hoidossa ja metsien virkistyskäytössä sekä monipuolisen elinkeinonharjoittamisen, esimerkiksi luontomatkailun, saralla.
Talousmetsien monimuotoisuutta turvaavat toimintatavat edistävät varautumista myös ilmaston lämpenemiseen.
Hyvin suunniteltuja luonnonhoidon toimenpiteitä voidaan toteuttaa osana tilan normaalia metsänhoitoa, jolloin kyseessä on kustannustehokas tapa lisätä metsien monimuotoisuutta. Tutkimusten mukaan luonnonhoitohankkeet ovat metsänomistajille mieluisin tapa turvata monimuotoisuutta.
Voidaankin perustellusti sanoa, että talousmetsien luonnonhoidossa yhdistyvät kaikki kestävyyden kriteerit: ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen.
Metsossa toteutettavan talousmetsien luonnonhoidon rahoitus on sidottu kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) luonnonhoitomomenttiin, jota hallinnoi maa- ja metsätalousministeriö. Vuodesta 2008 Metso-ohjelmassa on kemeravaroin toteutettu talousmetsien luonnonhoitohankkeita runsaalla 2 000 hehtaarilla.
Metso-ohjelman väliarvion mukaan koko ohjelma on kuitenkin aliresursoitu tavoitteisiin nähden. Vuonna 2012 luonnonhoitomomentin rahoitusta lisäksi leikattiin 11,3 miljoonasta 8,3 miljoonaan euroon. Vuonna 2013 momentille arvioitu rahamäärä edelleen pienenee, 6,5 miljoonaan euroon, josta maksetaan sekä ympäristötukikorvauksia että rahoitetaan luonnonhoitohankkeita.
Leikkaukset kohdistuvat etenkin talousmetsien luonnonhoitohankkeisiin. Jo vuoden 2012 alusta lähtien on Suomen metsäkeskus joutunut käytännössä jäädyttämään kaikki uudet luonnonhoitohankkeet.
Kun tulevaisuuden rahoitusnäkymät ovat heikot, on uusien metsänomistajien ja yrittäjien kannustaminen luonnonhoidon pariin vaikeaa. Samaan aikaan kansainväliset tavoitteet edellyttävät luonnonhoidon toteutuksen ja osaamisen lisäämistä niin Suomessa kuin ulkomailla.
Maa- ja metsätalousministeriön toimialalle kohdistetut leikkaukset talousmetsien luonnonhoidon rahoituksesta tulevat todennäköisesti vaikuttamaan metsänomistajien motivaatioon osallistua Metso-ohjelmaan.
Päätös syö uskottavuutta talousmetsien monimuotoisuuden turvaamiselta ja tekee Metsolle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen hankalaksi tai jopa mahdottomaksi.
Luonnonhoidon rahoituksen leikkaaminen heikentää osaltaan myös Suomen hyvää kansainvälistä mainetta metsien ekologisesti kestävän käytön kärkimaana.
KIMMO SYRJÄNEN
PAULA HORNE
MIKKO MÖNKKÖNEN
Syrjänen on projektipäällikkö Suomen ympäristökeskuksessa, Horne on Pellervon taloustutkimus PTT:n tutkimusjohtaja ja Mönkkönen on professori Jyväskylän yliopistossa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
