Turkisten hinta pysyi hyvänäkun myynti supistui rajusti
Laatuasiantuntija Juhani Salo valikoi viime viikolla Vantaalla turkkilaisasiakkaille Silver fox -ketunnahkoja. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoSunnuntaina Vantaalla päättyneessä turkishuutokaupassa nahkoja myytiin 34 miljoonan euron edestä, kun edellisjoulukuun myynnin arvo oli 143 miljoonaa. Hinnat putosivat syyskuusta noin viidenneksen.
Suomen turkiseläinten kasvattajain liiton Profurin toiminnanjohtaja Marja Tiura arvioi, että joulukuu on perinteisesti välihuutokauppa ja lopullisesti tilanne nähdään maaliskuun huutokaupan jälkeen.
”Kun tiedettiin kysynnän heikentyvän, turkiksia jätettiin tässä vaiheessa tietoisesti varastoon. Vähimmäishinta määritettiin viime vuoden joulukuun tasolle, joka oli varsin korkea”, Saga Fursin varatoimitusjohtaja Juha Huttunen kertoo.
Saga Furs ei pysty arvioimaan nahkojen keskihinnan muutosta, koska myynti jäi vähäiseksi ja nahkoissa on useita eri laatuja ja pituuksia.
Huttusen mukaan hinnat putosivat viime syyskuusta arviolta viidenneksen.
Saga Furs antoi maanantaina tulosvaroituksen ja yhtiön kurssi oli neljänneksen laskussa. Selvä lasku alkoi jo edellisviikolla Tanskan minkkihuutokaupan jälkeen.
Sekä kettujen että minkkien hinnat ovat nousseet kolmen vuoden ajan viime syyskuuhun asti ja nelinkertaistuneet siinä ajassa.
Huttusen arvion mukaan nahkojen erittäin korkea hinta sekä leuto alkutalvi Kiinassa vaikuttivat siihen, että turkisten vähittäismyynti alkoi siellä varsin hitaasti, minkä vuoksi ostajia ei Kiinasta ollut.
”Kiina on markkinajohtaja, siellä vauras keskiluokka ostaa turkiksia kovalla hinnalla. He ovat itse asiassa hinnoitelleet muut markkinoilta ulos.”
Nyt kettuja ostettiin Länsi-Euroopan muotiteollisuuteen, mikä kertoo Saga Fursin mukaan siitä, että turkikset ovat edelleen muotia.
Profurin varatoiminnanjohtajan Hannu Kärjän mukaan kasvattajat osaavat varautua vaihteluihin, koska niitä alalla tulee perinteisesti.
”Välillä mennään ylös, välillä alas. Toiveissa on, että keväällä tilanne normalisoituu”, kertoo Kärjä.
”Kun turkiksia jää myymättä, ne jätetään varastoon ja odotetaan, menevätkö ne seuraavalla kerralla kaupaksi”, sanoo Kärjä.
Kasvattajien keino varautua heikkoon myyntiin on kerätä tasetta hyvinä aikoina ja pitää turkisten laatu ja tuotanto kunnossa koko ajan.
Tilojen koko on suurentunut, jonka vuoksi ne eivät pienestä kaadu. 1990-luvun lopun 2 000 tilasta on puolet jäljellä, mutta koko on kaksinkertaistunut.
Tänä vuonna tuottajien määrä on lisääntynyt muutamalla. Esimerkiksi kolme sikatilaa on vaihtanut tuotantosuuntansa minkinkasvatukseen.
JOUKO KYYTSÖNEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
